Uudistus kannustaa osapuolia hakemaan itse ratkaisua sen sijaan, että se ulkoistettaisiin matalalla kynnyksellä valtakunnansovittelijalle.
Vientimallia koskeva hallituksen esitys annettiin eduskunnalle 3. lokakuuta. Uudistuksella on tarkoitus vahvistaa kansantalouden kokonaisedun ja palkanmuodostuksen toimivuuden huomioimista sovittelutoiminnassa. Tavoite on kannatettava.
Toteutuessaan uudistus kannustaa työnantaja- ja työntekijäosapuolia kehittämään toimintatapoja ja sopimusrakenteita paremmin aikaan sopiviksi. Palkankorotusten niin sanotun yleisen linjan puitteissakin on paljon yksityiskohtia, joista pitää löytää yhteisymmärrys. Palapelin palojen määrä tiedetään, mutta se pitää myös kasata. Ja toisin kuin yleensä palapelissä, ratkaisuvaihtoehtoja on useita.
Uudistus tervehdyttää liittojen välistä neuvottelutoimintaa ja kannustaa osapuolia hakemaan itse ratkaisua sen sijaan, että se ulkoistettaisiin matalalla kynnyksellä valtakunnansovittelijalle. Näitä esimerkkejä on nähty viime vuosinakin useita, kun yleistä linjaa on yritetty periaatteellisista syistä murtaa. Tulokset ovat jääneet laihoiksi, mutta taloudelle on aiheutettu mittavaa vahinkoa.
Uusi lainsäädäntö asettaa myös osapuolille uusia vaatimuksia. Ratkaisujen etsimisessä korostuu jatkossa entistä enemmän neuvottelu perinteisen uhkaamisen ja pakottamisen sijaan. Ammatillisesti palkitsevampaa on saada toinen osapuoli vakuutettua faktoilla ja argumentaatiolla; toimintatapa on järjestöille tuttu vaikkapa elinkeinopoliittisesta vaikuttamisesta. Jatkossa näitä oppeja tarvitaan myös työmarkkinapuolella.
Vientimallia koskeva uudistus vahvistaa koko neuvottelujärjestelmää, jonka toimivuus perustuu siihen, ettei keskeisten vientiliittojen neuvotteleman avausratkaisun eli niin sanotun päänavauksen kustannusvaikutusta ylitetä muiden alojen neuvotteluissa.
Järjestelmä on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja jossa jokaisen osapuolen on ymmärrettävä vastuunsa. Toimintatapojen on tuettava Suomen kokonaisetua lyhytkatseisen osaoptimoinnin sijaan. Uusia epäonnistumisia ei enää kaivata.
Uudistus vahvistaa myös sovittelutoimen asemaa. Jatkossa sovittelujärjestelmää hyödynnetään vain silloin, kun se on aidosti tarpeen. Lisäksi sovittelijoiden arvostelu vähenee, kun yleinen linja on kirjattu lakiin. Viime vuosina sovittelijat ovat saaneet usein osakseen kohtuutonta kritiikkiä siitä, että he ovat edeltäjiensä tapaan ottaneet huomioon myös yleisen linjan ja ratkaisujen vaikutukset muuhun työmarkkinakenttään.
Vientimallilainsäädäntö vahvistaa myös työnantajakohtaisen palkkapolitiikan merkitystä suhteessa valtakunnallisiin ratkaisuihin sekä tukee paikallista sopimista ja yhteistyötä. Kategorinen, pelkästään työehtosopimuksiin perustuva ansiokehitysajattelu saa rinnalleen uusia elementtejä, jotka voivat täydentää muita ratkaisuja, jos siihen on tarvetta ja mahdollisuuksia. Paikallisten toimijoiden rooli vahvistuu.
Kaiken kaikkiaan uudistus vakauttaa yhteiskuntaa. Toivottavasti kaikki liitot – myös julkisella puolella – lähtevät ennakkoluulottomasti kehittämään toimintaansa ja uusia vaikuttamisen muotoja sekä antamaan lisää tilaa myös paikallisille ratkaisuille. Vientimalliuudistus on mahdollisuus – ei uhka. Myös jatkossa osapuolet saavat siitä riippumatta itse sopia asioistaan haluamaan tavalla.
Tuomas Aarto
toimitusjohtaja
Palvelualojen työnantajat Palta
Kirjoitus on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa 9.10.2024.
