Mika Horelli, Bryssel
Euroopan komissio julkaisi vuonna 2020 white paperin jossa korostettiin EU:n kunnianhimoisia tavoitteita tekoälyn kehittämisessä ja hyödyntämisessä, mukaan lukien innovatiiviset startup-yritykset, johtava asema robotiikassa sekä kilpailukykyiset tuotanto- ja palvelusektorit.
Todellisuudessa Euroopan unionin tavoite kasvaa maailman johtavaksi tekoälyteknologioiden kehittäjäksi ja käyttäjäksi on uppoamassa pykälien suohon. Samaan aikaan, kun Yhdysvallat ja Kiina ottavat suuria harppauksia tekoälyn soveltamisessa, EU:n tiukka ja monimutkainen sääntelykoneisto estää uusien tekoälysovellusten käyttöönoton unionin alueella. Tämä ei ainoastaan uhkaa Euroopan tutkimusta ja globaalia kilpailukykyä, vaan myös kuluttajien ja yritysten mahdollisuuksia hyödyntää tekoälyn tarjoamia innovaatioita.
Tiukat säännöt estävät tekoälyinnovaatioita
EU:n tekoälylainsäädäntö, erityisesti keväällä hyväksytty AI Act, on suunniteltu suojelemaan kansalaisia tekoälyn riskeiltä. Sääntely asettaa tiukkoja vaatimuksia tekoälymallien läpinäkyvyydelle, tietosuoja-asetusten (GDPR) noudattamiselle ja “korkean riskin” sovellusten käytölle. Vaikka tavoitteet ovat tärkeitä, niiden toteutus on osoittautunut raskaaksi ja epäselväksi, mikä on luonut huomattavia esteitä innovaatioille.
Esimerkiksi Metan uusimman tekoälymallin käyttöönotto EU:ssa on ollut mahdotonta, koska sääntelyn vaatimat dokumentointivelvoitteet ovat liian raskaita. Samoin Applen tänä vuonna julkaiseman Apple Intelligence -tekoälyratkaisun käyttöönotto EU:n markkinoilla on viivästynyt tiukan sääntelyn vuoksi. Lisäksi muita huippuluokan tekoälyinnovaatioita on jäänyt EU:n ulkopuolelle. Yhdysvalloissa ja Aasiassa koulut ja yliopistot ovat ottaneet käyttöön esimerkiksi ChatGPT:n kaltaisia tekoälytyökaluja oppimateriaalien luomiseen ja tehtävien tarkistamiseen, mutta EU:ssa näiden sovellusten käyttöönotto on ollut epäröivää GDPR:n ja tekoälysääntelyn yhdistelmän vuoksi.
Myös terveysteknologia, joka voisi pelastaa ihmishenkiä, on jäänyt sääntelyn jalkoihin. Googlen DeepMindin kehittämät tekoälymallit diagnosoivat syöpää ja silmäsairauksia tehokkaammin kuin monet perinteiset menetelmät. Silti näitä sovelluksia ei ole voitu ottaa laajasti käyttöön EU:n alueella, koska potilastietojen käsittelyyn liittyvät vaatimukset tekevät niiden käyttöönotosta monimutkaista ja kallista. Toisaalla, kuten Yhdysvalloissa ja Kiinassa, terveysteknologian kehittäminen ja soveltaminen tapahtuvat nopeassa tahdissa ilman vastaavia esteitä.
Sovellusten käyttöönotto EU:ssa on ollut hidasta, koska sääntelyn monimutkaisuus ja eritasoiset kansalliset tulkinnat tekevät niiden laajamittaisesta käyttämisestä vaikeaa.
Myös kuluttajatekoäly on jäänyt EU:ssa jälkeen. Metan tekoälyllä toimivat virtuaaliassistentit ja sisällöntuotantotyökalut ovat laajasti käytössä Yhdysvalloissa, mutta EU:ssa näiden sovellusten julkaisu on estynyt datan alkuperän ja käytön dokumentoinnin monimutkaisuuden vuoksi. Samaan aikaan Amazonin ja Teslan kaltaiset yritykset ovat ottaneet käyttöön tekoälyä hyödyntäviä logistiikka- ja liikennejärjestelmiä, jotka parantavat tehokkuutta ja vähentävät päästöjä. Näiden sovellusten käyttöönotto EU:ssa on ollut hidasta, koska sääntelyn monimutkaisuus ja eritasoiset kansalliset tulkinnat tekevät niiden laajamittaisesta käyttämisestä vaikeaa.
EU jää kilpailussa jälkeen
Vaikka myös Euroopassa on merkittäviä tekoälytoimijoita, EU:n osuus globaalista tekoälykehityksestä on suhteellisen pieni verrattuna Yhdysvaltoihin ja Kiinaan. Tämä johtuu myös eurooppalaisten toimijoiden teknologisesta riippuvuudesta näistä maista, mikä on osaltaan osoittautunut riskiksi nykyisessä geopoliittisessa kilpailutilanteessa.
Kuvaavaa on, että merkittävimmät eurooppalaiset tekoälyinnovaattorit ovat yrityksiä, joista vain harva on koskaan kuullutkaan. Yksi on saksalainen Celonis, joka on erikoistunut prosessintutkimukseen, jossa tekoälyä hyödynnetään yritysten liiketoimintaprosessien analysointiin ja optimointiin.
Toinen merkittävä EU-alueen tekoälyyritys on ranskalainen Meero. Se hyödyntää tekoälyä valokuvien käsittelyssä automatisoiden esimerkiksi kuvanmuokkausprosessin. Yrityksen ratkaisut ovat mullistaneet visuaalisen sisällöntuotannon nopeutta ja laatua, ja sitä käytetään laajasti esimerkiksi verkkokaupan ja markkinoinnin tarpeisiin.
Kuluttajille tunnetuin eurooppalainen lienee Spotify. Vaikka sitä ei ehkä mielletä perinteisesti tekoälysovellukseksi, sen tekoälypohjainen suositusjärjestelmä on ollut merkittävä osa sen menestystä kuluttajamarkkinoilla. Ruotsissa kehitetty sovellus analysoi käyttäjien kuuntelutottumuksia ja tarjoaa henkilökohtaisesti räätälöityjä suosituksia musiikin ja podcastien löytämiseksi.
Nämä ovat kuitenkin globaaleilla markkinoilla poikkeuksia.
EU:n hitaus ja ylisääntely ovat johtaneet siihen, että uusimmat innovaatiot julkaistaan ensin muualla. Tämä asettaa eurooppalaiset yritykset ja kuluttajat huonompaan asemaan, sillä he eivät voi hyödyntää uusimpia tekoälytyökaluja esimerkiksi terveydenhuollossa, logistiikassa tai liikenteessä. Pitkällä aikavälillä tämä kehitys uhkaa myös EU:n taloudellista kilpailukykyä.
EU:n hitaus ja ylisääntely ovat johtaneet siihen, että uusimmat innovaatiot julkaistaan ensin muualla.
Yhdysvallat on ottanut pragmaattisemman lähestymistavan tekoälyyn. Vaikka myös siellä keskustellaan tekoälyn eettisistä kysymyksistä, sääntelyä on toistaiseksi vältetty, jotta innovaatiot voivat kukoistaa. Tämä antaa amerikkalaisille yrityksille, kuten OpenAI:lle ja Googlen DeepMindille, valtavan etulyöntiaseman. Kiina puolestaan tukee tekoälyteknologioiden kehitystä aggressiivisesti osana kansallista strategiaansa, mikä mahdollistaa teknologioiden nopean käyttöönoton ja mittavat resurssit.
Euroopan unioni, jonka tavoitteena on olla tekoälyn vastuullinen edelläkävijä, joutuu tilanteeseen, jossa se jää merkittävästi jälkeen globaaleilla markkinoilla. Tämä ei ole vain taloudellinen uhka, vaan myös yhteiskunnallinen riski. Jos EU jää tekoälykehityksessä jälkeen, menetämme mahdollisuuden hyödyntää tekoälyn tarjoamia työkaluja esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunnassa tai ikääntyvän väestön tarpeiden ratkaisemisessa.
Muutetaanko lakeja vai uudistetaanko tulkintoja?
Keskeinen kysymys on, tarvitaanko ongelmien ratkaisemiseksi uusia lakeja vai voisiko nykyisiä säädöksiä tulkita joustavammin. Monissa tapauksissa ongelman voisi ratkaista nykyisen lainsäädännön puitteissa, jos sääntöjä tulkittaisiin riskiperusteisesti ja sovellusten erityispiirteet huomioiden. Esimerkiksi GDPR:n kohdalla datan käsittelyn vaatimuksia voisi soveltaa eri tavalla tekoälyyn, joka ei käsittele henkilötietoja suoraan, mutta nykyinen tiukka ja yksiselitteinen tulkinta estää tämän.
Toisaalta, mikäli EU haluaa tehdä merkittäviä muutoksia esimerkiksi AI Actin rakenteeseen, lakien muuttaminen on pitkä prosessi. Normaalisti uuden lainsäädännön hyväksyminen EU:ssa vie vähintään 2–3 vuotta. Tämä tarkoittaa, että nopeiden ratkaisujen löytäminen edellyttää nykyisten lakien tulkintaa uudella tavalla ja kevyempiä ohjeistuksia yrityksille. Jos lakimuutoksia tarvitaan, EU:n toimielinten – erityisesti komission – on otettava selkeä johtoasema prosessin nopeuttamisessa.
Henna Virkkusen rooli ratkaisun edistämisessä
Suomen uusi EU-komissaari Henna Virkkunen (EPP/kok), joka vastaa teknologian suvereniteetista, turvallisuudesta ja demokratiasta, on keskeisessä roolissa tässä muutoksessa. Virkkusen portfoliossa yhdistyvät juuri ne osa-alueet, joissa tekoäly on kriittinen: EU:n teknologinen itsenäisyys, kansalaisten oikeudet ja kilpailukyky globaaleilla markkinoilla.
Virkkunen voi käyttää rooliaan edistääkseen sääntelyn keventämistä ja selkiyttämistä. Hän voi ajaa EU:ssa mallia, jossa tekoälysovelluksia arvioidaan niiden riskitason perusteella. Tämä tarkoittaisi, että matalan riskin sovellukset, kuten kuluttajakäyttöön tarkoitetut tekoälytyökalut, vapautettaisiin monimutkaisista sääntelyvaatimuksista. Samalla korkean riskin sovelluksiin, kuten terveysteknologiaan, kohdistettaisiin tarkasti kohdennettua mutta nopeampaa ja selkeämpää sääntelyä.
Virkkunen voi myös edistää tekoälyn “hiekkalaatikoiden” perustamista EU:ssa. Nämä erityiset kokeilualueet antaisivat yrityksille mahdollisuuden testata ja kehittää uusia tekoälysovelluksia kevyemmän sääntelyn alaisena. Tämä lähestymistapa mahdollistaisi EU:n houkuttelevuuden innovaattoreille, mutta säilyttäisi samalla tarpeellisen valvonnan.
Lisäksi Virkkunen voi toimia siltana kansainvälisessä yhteistyössä erityisesti Yhdysvaltojen kanssa. Hänellä on mahdollisuus ajaa EU:n sääntelyyn malleja, jotka luovat yhtenäisiä standardeja globaaleille markkinoille, mutta samalla mahdollistavat EU:n kilpailukyvyn säilyttämisen. Tämä yhteistyö voisi myös nopeuttaa sääntelyn päivitysprosesseja ja vähentää EU:n markkinoiden eristäytymistä.
Tulevaisuus on tekoälyn, mutta toimiiko EU tarpeeksi nopeasti?
Euroopan unionin on tehtävä valintoja, jotka turvaavat sekä vastuullisuuden että kilpailukyvyn. Jos EU jää odottamaan hitaiden lakimuutosten valmistumista, se voi menettää lopullisesti asemansa globaaleilla markkinoilla. Tulkintojen joustavoittaminen, riskiperusteisuuden painottaminen ja kokeiluvyöhykkeiden perustaminen ovat ratkaisuja, jotka voivat tuoda tuloksia nopeammin.
Onnistuminen vaatii poliittista rohkeutta ja kykyä tasapainottaa sääntelyvastuullisuus ja innovaatioiden tukeminen. EU:n on toimittava nyt – ennen kuin globaali tekoälykilpailu jättää meidät lopullisesti jälkeen.
Kirjoittaja: Mika Horelli, Journalist
EU & NATO Correspondent, Brussels
