Kilpailukieltosopimuksilla tarkoitetaan sellaisia sopimuksia, joiden tarkoituksena on rajoittaa työntekijän oikeutta siirtyä työnantajan kilpailijoiden palvelukseen työsuhteen päättymisen jälkeen. Näitä sopimuksia koskeva sääntely muuttui 1.1.2022 alkaen siten, että työnantajille syntyy korvausvelvollisuus kilpailukieltosopimuksen tekemisestä riippumatta siitä, kuinka pitkästä kilpailunrajoituksesta on kyse. Aiemman lainsäädännön mukaan työnantajan tuli maksaa työntekijälle kohtuullinen korvaus ainoastaan, mikäli kilpailukieltosopimuksen kesto ylitti 6 kuukautta.
Jatkossa kuitenkin työnantajan korvausvelvollisuus koskee kaikkia kilpailukieltosopimuksia niiden kestosta riippumatta. Enintään 6 kuukautta kestävissä sopimuksissa korvauksen tulee olla vähintään 40 prosenttia työntekijän tavanomaisesta palkasta. Mikäli kilpailukieltosopimuksen kesto ylittää 6 kuukautta, tulee korvauksen olla koko rajoitusajalta vähintään 60 prosenttia työntekijän tavanomaisesta palkasta. Yli 12 kuukautta kestävistä rajoituksista sopiminen on jatkossakin kiellettyä.
Lainmuutoksen yhteydessä on säädetty kilpailukieltosopimuksiin sovellettavista irtisanomisajoista sekä lisäksi laki nimenomaisesti kieltää kilpailukieltosopimuksen irtisanomisen sen jälkeen, kun työntekijä on irtisanonut työsuhteensa.
Nyt on hyvä hetki arvioida, ovatko tehdyt kilpailukieltosopimukset sellaisia, joista työnantaja on valmis maksamaan työntekijälle korvausta työsuhteen päättyessä.
Muutokset tulivat voimaan 1.1.2022 ja uutta lainsäädäntöä tullaan soveltamaan myös jo ennen lain voimaantuloa tehtyihin kilpailukieltosopimuksiin. Tästä syystä nyt onkin hyvä hetki arvioida, ovatko tehdyt kilpailukieltosopimukset sellaisia, joista työnantaja on valmis maksamaan työntekijälle korvausta työsuhteen päättyessä. Laissa on säädetty vuoden 2022 ajalle siirtymäaika, jonka kuluessa työnantajalla on oikeus irtisanoa kilpailukieltosopimukset ilman irtisanomisaikaa.