Palvelutaloudesta uutta kasvua Suomeen

Suomi seisoo valitettavan paikallaan uuden taloudellisen kasvun kynnyksellä, jossa keskeinen veturi on palvelutalous. Tulevaisuudessa kansainvälinen talouskehitys ja kotimainen kasvu tulee syntymään yhä vahvemmin palveluista. Suomelle se tarkoittaa, että palveluvientimme osuutta tulee päämäärätietoisesti kasvattaa muiden pohjoismaiden tasolle. Meidän tulee rakentaa talouden yhdeksi tukipilariksi monipuolinen uutta kasvua luova palvelusektori, joka paitsi vastaa globaalin kilpailun haasteisiin, myös synnyttää uusia työpaikkoja ja hyvinvointia.

Talouskasvun aikaansaaminen ja viennin lisääminen vaativat paitsi työvoimaa, myös tuottavuuden kasvattamista. Palvelualoilla tuottavuutta vauhdittavat erityisesti digitalisaation, tekoälyn ja uusien työmenetelmien kehitys sekä investoinnit tutkimukseen ja innovaatioihin. On tärkeää ymmärtää, että korkean tuottavuuden yritykset päätyvät vientimarkkinoille, ei niinkään toisin päin. Siksi myös kotimarkkinayrityksiä tulisi kannustaa panostamaan tuottavuuteen, sillä tämä avaa mahdollisuuksia kansainvälistymiselle ja vahvistaa taloutta.

Hallitus on aivan oikein sitoutunut kunnianhimoiseen tavoitteeseen kasvattaa T&K-menoja neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä. Tämän tavoitteen saavuttaminen vaatii runsaasti lisää T&K-toimintaa harjoittavia yrityksiä – myös palvelualoilla.

Uuden kasvun kannalta on välttämätöntä, että palvelualat pääsevät nykyistä laajemmin hyödyntämään julkista T&K-rahoitusta esimerkiksi Business Finlandin kautta. Tällä hetkellä kansainvälistymisvaateet sulkevat kuitenkin monet kotimaiset palvelualat rahoituksen ulkopuolelle. Business Finlandin T&K-rahoitusta tulee laajentaa myös kotimarkkinoilla toimiville palveluyrityksille, sillä ne kohtaavat yhä enemmän kansainvälistä kilpailua digitalisaation ja globaalin integraation myötä.

Suomen heikkoa tuottavuuskehitystä on selitetty aineettomien investointien alhaisella tasolla verrattuna kilpailijamaihin. Esimerkiksi Ruotsissa aineettomien pääomien, kuten ohjelmistojen ja tietokantojen, tuottavuusvaikutus on kolminkertainen Suomeen nähden. Suomessa olisikin tärkeää tunnistaa aineettomien tuotannontekijöiden merkitys talouden kasvulle. Laajentamalla T&K-verokannustinta siten, että se tukisi myös aineettomia investointeja, kuten digitaalisten ratkaisujen ja luovien sisältöjen hankkimista, voidaan vahvistaa palvelusektorin tuottavuutta ja innovatiivisuutta.

Palvelualat kohtaavat yhä kovempaa kilpailua globaalisti. Digitaaliset palvelut, kuten ohjelmistot ja markkinointiratkaisut, ovat kansainvälisillä markkinoilla erityisen alttiita kilpailulle. Tämä merkitsee sitä, että kotimarkkinoillakin toimivien palveluyritysten on sopeuduttava kansainväliseen kilpailuun. Suomi tarvitsee pitkäjänteistä elinkeinopolitiikkaa, joka tukee palveluyritysten kykyä vastata kilpailuun ja vahvistaa niiden asemaa sekä kotimaisilla että kansainvälisillä markkinoilla.

Suomessa harjoitettu elinkeinopolitiikka on edelleen sidottu raskaan teollisuuden tukemiseen, vaikka maailmankaupan kasvu on siirtynyt yhä palveluvetoisemmaksi. Tähän kasvuun mukaan pääsemiseksi tarvitsemme palveluvetoisen kasvustrategian.

Suomella on kaikki edellytykset kehittää palvelualoista entistä vahvempi talouden tukijalka ja uuden kasvun moottori. Tämä vaatii kuitenkin kasvavia panostuksia digitalisaatioon, aineettomiin investointeihin ja palveluiden kilpailukyvyn kehittämiseen sekä kotimaassa että ulkomailla.

Elinkeinopolitiikkamme on entistä paremmin varmistettava, että myös palvelut saavat tarvitsemansa tuen ja osaamisen hyödyntää innovaatioita ja luoda uutta kasvua sekä tarjota kansainvälisesti kilpailukykyisiä tuotteita ja palveluita.

Palvelutalouden nousu tarjoaa Suomelle mahdollisuuden siirtyä teollisuusvetoisesta taloudesta kohti monimuotoisempaa ja ketterämpää kasvualustaa, jossa palvelut toimivat perinteisen teollisuuden rinnalla keskeisinä hyvinvoinnin ja vaurauden lähteinä.