Postista, politiikasta ja periaatteista

Postin pitkään jatkunut työriita saatiin vihdoin päätökseen marraskuun lopussa, kun osapuolet hyväksyivät varsinaista työehtosopimusta koskevan sovintoesityksen ja itse neuvottelemansa 700 pakettilajittelijaa koskevan ratkaisun. Pitkäksi venyneen prosessin, työtaisteluiden ja kohtuuttomien tukilakkojen jälkeen sopu asioihin löytyi lopulta siis neuvottelupöydässä, kuten kuuluukin. Syntynyt työehtosopimus on meneillään olevan liittokierroksen ensimmäinen.

Uusi viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimus lisää joustoja ja alentaa työnantajan kustannuksia. Palkankorotusten taso kytkettiin vientiliittojen sopimusten kautta määräytyvään ns. yleiseen linjaan. Myös kilpailukykysopimuksen mukainen työajan pidennys säilyy entisellään. Vastaavat periaatteet koskevat myös pakettilajittelijoita. 

Kun sopu on saatu aikaan ja tapahtumat ovat vielä kirkkaana mielessä on hyvä hetki pohtia, mitä oppeja syksyn tapahtumista jäi matkaan.  

Päättynyt prosessi oli monin tavoin erikoinen muutoinkin kuin maan hallituksen kaatumiseen johtaneen jälkipyykin osalta. Posti toimi tilanteessa omistajansa hyväksymien linjausten mukaisesti. Niiden perusteella myös päätettiin neuvottelutavoitteet ja suunniteltiin kierroksen läpivienti. Kuitenkin neuvottelujen kestäessä valtio-omistaja maan hallituksen suulla ryhtyi tukemaan alan työntekijäliittoa ja vaikuttamaan myös sovitteluprosessiin 700 pakettilajittelijan osalta. On selvää, että neuvotteluiden ja julkisen keskustelun politisoituminen haittasi merkittävästi prosessin etenemistä ja heikensi erityisesti työnantajapuolen neuvotteluasemaa. 

Neuvottelu on ennen kaikkea kompromissien etsimistä neuvottelupöydässä. Jos toinen osapuoli etsii omille tavoitteilleen selkänojaa poliittisilta päätöksentekijöiltä ohi normaalin prosessin, halu solmia sopu heikkenee tai jopa katoaa. Syksyn tapahtumat osoittavatkin vanhan viisauden: työmarkkinaosapuolten pitää antaa käydä neuvottelut keskenään ilman ulkopuolisia vaikuttamisyrityksiä. Poliittisen päätöksentekijän ei pidä ottaa kantaa itse neuvotteluihin ja tehdä itsestään neuvottelujen osapuolta. Politiikan ja neuvotteluiden sotkeutuminen voivat aiheuttaa tilanteita, joiden vaikutukset yhteiskuntaan saattavat olla merkittäviä.  

Postista on kirjoitettu syksyn aikana palstakilometrejä. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt kärjistyneen tilanteen pohjimmainen syy: vääjäämätön rakennemuutos, joka haastaa yhtiötä lähivuosina entisestään. Vaikka uusi työehtosopimus sisältää työnantajan näkökulmasta useita positiivisia asioita, ei se kokonaisuutena vastaa riittävästi alan murroksesta ja muuttuneesta kilpailutilanteesta johtuviin haasteisiin. Pakettipuolella kilpailu kiristyy jatkuvasti ja perinteinen postitoiminta jatkaa hiipumistaan yhä kiihtyvällä tahdilla. Korjausliikkeitä jää siis tehtäväksi myös tulevaisuudessa. 

Olemme Suomessa saaneet kiistatta nauttia globalisaation tuomista eduista. Vastavuoroisesti kohtaamme kansainvälisen kilpailun myös kotimarkkinoilla, tulevaisuudessa yhä useammilla aloilla. Palvelualoilla työn murroksen näkee läheltä, eikä kilpailua voi kiertää. Markkinoilla tapahtuu jatkuvasti muutoksia, jotka vaikuttavat yhtiöiden toimintaan ja kannattavuuteen. Kilpailun kiristyminen voi tarkoittaa joillain aloilla myös työehtojen muuttumista. Joskus työn murros voi tarkoittaa työnantajan näkökulmasta myös vaikeita ratkaisuja. Yhtiöllä on vastuu sen kaikista työntekijöistä, niin nykyisistä ja myös tulevaisuuden työpaikoista.  

Lopuksi vielä kehuja: Postisovusta suuri kiitos kuuluu myös valtakunnansovittelija Vuokko Piekkalalle. Valtakunnalla on ammattitaitoinen sovittelija, jonka mandaattia ja johtamaa prosessia ei ulkopuolisten pidä mennä sorkkimaan. Pakettilajittelijoita koskevassa erimielisyydessä asetettiin valtio-omistajan myötävaikutuksella erityinen neljän hengen epävirallinen selvitysryhmä tilannetta ratkomaan. Ryhmän muutamassa päivässä kyhäämä ratkaisuehdotus ei menestynyt eikä selvitysryhmä muutoinkaan tuonut sinänsä mitään uutta näkökulmaa itse riidanratkaisuun.

Jatkossa tulee kaikissa tilanteissa kunnioittaa valtakunnansovittelijan roolia sovitteluprosessin johtajana. Ainoa vaihtoehto normaalille sovitteluprosessille voi olla työriitalain mukainen sovittelulautakunta, jota on mahdollista käyttää – yleensä viimeisenä vaihtoehtona – ja ainoastaan valtakunnansovittelijan esityksestä. Kokoonpanossa tulee huomioida molempien osapuolten näkökannat luottamuksen ja uskottavuuden aikaansaamiseksi. Kaikkia muita järjestelyjä tulee välttää, koska ne horjuttavat valtakunnansovittelijan arvovaltaa ja sekoittavat vaikeata tilannetta entisestään. Valtakunnansovittelija on toimessaan itsenäinen virkamies ja ansaitsee tehtävässään kaikkien tahojen varauksettoman tuen.

Kirjoittaja on Paltan toimitusjohtaja.