Syntyikö kehysriihestä kasvun siemeniä palvelualoille?

Suomen talous matelee samalla tasolla kuin finanssikriisin alkaessa vuonna 2008. Tämä on keskeinen syy siihen, miksi hallitus joutui tekemään viikko sitten päättyneessä kehysriihessä lähes kolmen miljardin euron toimet julkisen talouden tasapainottamiseksi hallitusohjelmassa jo sovittujen noin kuuden miljardin toimien päälle

Julkisen talouden tasapainottaminen on välttämätöntä. Velkaannuimme viime vuonna eniten kaikista EU-maista ja velkasuhteemme on kasvanut muutaman vuoden sisällä dramaattisesti. Tätä on, osin oikeinkin, perusteltu koronakriisillä ja Venäjän hyökkäyssodalla. Silti samanlaista velkasuhteen kasvua ei ole nähty esim. Ruotsissa tai monessa muussakaan EU-maassa, vaikka samat kriisit niissäkin on kohdattu. Velkasuhteemme kasvua selittää julkisten menojen liian korkea taso ja jo edellä mainittu talouskasvun puute.  

Jos mietimme talouskasvun näkökulmasta kehysriihen tuloksia, on niissä palvelualojen kannalta niin lupausta herättäviä linjauksia, mutta toki myös joitain ongelmallisia päätöksiä.

Yleisen arvonlisäveron nosto heikentää kuluttajien ostovoimaa ja osuu valitettavan kipeästi myös useisiin palvelualoihin. Samoin tekee jo hallitusohjelmassa linjattu alennettujen 10 % arvonlisäkannan nosto 14 prosenttiin, joka on näillä näkymin tulossa voimaan ensi vuoden vaihteessa.

Positiivista taas on, että hallitus linjasi kasvavien T&K-rahojen painopisteen olevan soveltavassa tutkimuksessa. Tämä on ollut jo pitkään myös Paltan toiveena. Tämä lisärahoitus auttaa edistämään innovaatioita, teknologista kehitystä ja osaamista, jotka ovat keskeisiä tekijöitä talouden kasvulle, kilpailukyvylle ja kestävälle kehitykselle.

Se, kuinka hyvin nousevat T&K-panostukset kohdentuvat palvelualoille jää nähtäväksi ja myöhemmin linjattavaksi. Suomen kasvun kannalta on kuitenkin aivan ratkaisevaa, kuinka hyvin näillä rahoilla saadaan parannettua tuottavuuttamme. Heikko tuottavuus on nimittäin keskeisin syy, miksi Suomen talous ei kasva. Yksityiset palvelut tuottavat jo nyt yli 40 % Suomen BKT:stä ja lähes kolmanneksen palveluviennistä, joten niiden merkitys Suomen taloudelle on niin mittava, että pienetkin tuottavuusloikat ovat merkittäviä.

T&K-rahoituksen kohdentaminen entistä paremmin palvelualoille olisi erityisen toivottavaa siksikin, että hallituksen kasvupakettiin sisältyvä verokannustin kohdistuu näillä näkymin perinteiseen teollisuuteen ja sen vihreitä investointeja edistämään.

Tuottavuuden heikkoa kehitystä Suomessa on tutkittu paljon. Jo pitkään on tiedetty, että Suomi ali-investoi aineettomiin tuotannontekijöihin. Tästä on puhunut paljon muun muassa emeritusprofessori Matti Pohjola. ETLA:n helmikuinen tutkimus osoitti, että ohjelmistoihin, tietokantoihin ja datoihin liittyvä aineeton pääomakanta suhteessa työtunteihin on Ruotsissa peräti neljä kertaa suurempi kuin Suomessa ja niiden tuottavuusvaikutukset ovat Ruotsissa kolminkertaiset Suomeen verrattuna.

Yksityisissä palveluissa tuottavuus on kehittynyt erityisen heikosti. Tuottavuuslautakunta onkin peräänkuuluttanut palvelusektorille suunnattua T&K–politiikkaa.

OECD:n vuoden 2022 maaraportissa kehotetttiin Suomea monipuolistamaan innovaatioekosysteemiä. Kasvavien T&K-rahojen suuntaaminen soveltuvaan tutkimukseen ja palvelemaan nykyistä paremmin myös palvelualoja on talouskasvun aikaansaamiseksi ensiluokkaisen tärkeää.

Lisärahoitusta tulee käyttää esimerkiksi perustamalla Business Finlandille ohjelma, joka jakaisi T&K-tukea myös kotimarkkinoilla toimiville yrityksille, joille vienninedistäminen ei vielä ole ajankohtaista. Yritysten kasvua ja tuottavuuden parantamista on tärkeää tukea, eikä vientikriteerin tulisi sitä rajoittaa. Sillä kyllä yritys, joka menestyy vahvasti kotimarkkinoilla, lähtee aikanaan hakemaan kasvua myös ulkomailta.

Maailmankaupassa palvelut – erityisesti ja ennen kaikkea digitaaliset palvelut – kasvavat nopeammin kuin tavaroiden kauppa. Suomen pitää saada nykyistä suurempi siivu tästä kasvavasta kaupasta ja samalla monipuolistettua vientiä ja sitä kautta elinkeinorakennettamme. Tätä tukee myös hallitusohjelman kirjaus ”Vahvistetaan palvelutalouden edellytyksiä”, joka kylläkin odottaa vielä hallitukselta tarkempia toimenpiteitä ja tekemistä. 

Edellämainitun taloustieteilijä Matti Pohjolan haastatelussa Suomen Kuvalehdessä todetaan osuvasti näin: ”Siirtyminen maatalousmaasta teollisuusmaaksi sujui Suomessa suorastaan esimerkillisesti. Seuraavana oli edessä muutos maaksi, joka teollisuuden sijaan elää palveluista. Se loikka on sujunut vähemmän sulavasti”.

Tätä loikkaa tulee nyt Suomessa sulavoittaa ja nopeasti.