Tulevan kuntapäättäjän kannattaa olla kiinnostunut työllisyyspalveluista

Työ- ja elinkeinopalvelut sekä maahanmuuttajien kotoutumispalvelut siirtyivät valtiolta kuntien muodostamien työllisyysalueiden vastuulle tammikuussa 2025. Tämän historiallisen ison muutoksen myötä Suomeen muodostui 45 työllisyysaluetta. Muutoksen tavoitteena on tuoda palvelut lähemmäksi ihmisiä, kohdentaa työvoimapalvelut paikallisen elinkeinoelämän tarpeisiin sekä innovoida uusia tapoja työllistää. Muutoksella tavoitellaan myös Suomen kipeästi kaipaamaa työllisyyden lisäystä. 

Työllisyyspalvelut tulee ymmärtää uutena mahdollisuutena kuntien elinvoimaisuuden rakentamisessa, ei keinona hallinnoida työnhakijoita. Elinvoimainen kunta tarvitsee kasvuhakuisia yrityksiä, jotka tarvitsevat toimitilojen ja tonttien ohella myös osaavaa työvoimaa. Vanhojen valtion palvelumallien siirtäminen sellaisenaan kuntaisännille ei tätä elinvoimaa itsestään rakenna. Tarvitaan ennakkoluulotonta visiota, kuntien saumatonta yhteistyötä, yritysten osaajatarpeiden ymmärtämistä sekä uudenlaisia työkaluja työn ja tekijöiden kohtaamisen parantamiseksi.  

Muutoksen alkuvaiheessa monet työllisyysalueet ovat ensisijaisesti keskittyneet varmistamaan henkilöasiakkaidensa lakisääteiset työvoimapalvelut. Niitä ovat esimerkiksi työnhakijoiden työttömyysturvan tarkistaminen, työnhaun käynnistäminen, ammattitaidon ja osaamisen kartoittaminen sekä työkyvyn selvittäminen. Näiden rinnalla tulisi keskittyä pikaisesti myös työhakijoiden nopeaan työllistymiseen. Pelkkä työttömyyden hallinnointi tulee kunnille kestämättömän kalliiksi, muun muassa siksi että ne joutuvat maksamaan valtiolle työmarkkinatuen kuntaosuuksia eli sakkomaksuja pitkään työttöminä olevista henkilöistä.  

Työllistymisen ongelmaa ei alueiden onneksi tarvitse ratkaista yksin vaan tukena kannattaa hyödyntää yksityisten palveluntuottajien, kolmannen sektorin sekä työttömyyskassojen osaamista. Erimerkiksi yksityisillä henkilöstöpalvelualan yrityksillä on ajantasainen tieto oman alueen yritysten rekrytointitarpeista, piilotyöpaikoista ja jopa tulevista investointiaikeista. Markkinavuoropuhelu, hankintojen kilpailuttaminen sekä uudenlaiset vaikuttavuusperusteiset hankinnat ovat mahdollisuus, jota työllisyysalueiden ei olisi vara sivuuttaa.  

Monissa tutkimuksissa on osoitettu, että julkisten palvelujen kilpailuttaminen on keino varmistaa laadukkaiden palveluiden saatavuus, tuottaa kustannushyötyjä sekä tehostaa palveluiden toteuttamista. Työllisyyden lisääminen mahdollistuukin parhaiten monituottajamallilla, jossa hyödynnetään laajasti niin yksityisen ja julkisen sektorin kuin myös eri työllisyysalueiden välistä yhteistyötä. Isossa kuvassa yhteistyössä on ideana, että jokainen toimija keskittyy tehtäviin, jotka se pystyy toteuttamaan muita tehokkaammin, laadukkaammin ja vaikuttavammin. 

Juuri nyt työttömyystilastot huutavat punaisena ja työttömien työnhakijoiden määrä on kohoaa kuukausi kuukaudelta. Todennäköisesti kuntapäättäjä törmääkin ensimmäisen kerran työllisyyspalvelujen tematiikkaan, kun ensimmäiset työllisyyden hoidon sakkomaksut ponnahtavat kokousagendalle. Tässä tilanteessa toivoisinkin, että jokaisella kuntapäättäjällä olisi rohkeutta kyseenalaistaa oman työllisyysalueensa valitsemia työvoimapalvelumalleja, arvioida palvelujen laatua ja vaikuttavuutta sekä kysellä toimia työllisyyden edistämiseksi. Olennaista olisi myös pohtia ovatko työvoimapalvelujen resurssit oikean suhtaiset oman alueen työttömyyslukuihin ja ovatko painotukset linjassa alueen elinkeinorakenteen kanssa.  

Vastuullisen kuntapäättäjän tulisikin tulevalla valtuustokaudella kyetä näkemään toimijoiden kilpailuttamisen sekä monituottajamallin kautta saatavissa olevat hyödyt. Myös työllisyysalueiden välillä tehtävään yhteistyöhön kannattaa panostaa – ihmiset, työpaikat tai kuntien elinvoima eivät noudattele nyt määritettyjä rajoja.