Työllisyyden kasvu tarvitsee myös yksityisiä työvoimapalveluita

Suomen tulevaisuus hyvinvointiyhteiskuntana riippuu siitä, kuinka nopeasti onnistumme pääsemään kestävän talouskasvun uralle ja miten samanaikaisesti onnistumme tasapainottamaan julkista taloutta. Työllisyyden kasvattaminen on nähty välttämättömänä toimena näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Petteri Orpon hallitus on asettanut tavoitteekseen lisätä työllisyyttä 100 000 ihmisellä sekä listannut toimia sekä julkisen talouden sopeuttamiseksi ja talouskasvun vauhdittamiseksi.

Miten Suomen kipeästi tarvitsemaa työllisyyttä sitten voidaan kasvattaa? Ratkaisuja on monia, mutta viime aikona keskustelu on pyörinyt erityisesti maahanmuuton tarpeellisuuden ympärillä. Fakta on, että Suomen työikäisen väestön osuus pienenee. Nopeasti osuutta on mahdollista kasvattaa vain maahanmuuton kautta. Maahanmuutto ei kuitenkaan yksinään ratkaise työllisyyden kasvattamisen haastetta vaan sen rinnalle tarvitaan toimia, jotka kohdentuvat työmarkkinoiden ulkopuolella olevaan osaajapooliin ja työttömiin työnhakijoihin. Onkin välttämätöntä, että jokainen työtön työnhakija löytää oman polkunsa työelämään ja työllistymiseen varmistavaan koulutukseen aiempaa sujuvammin.

Uudet yritykset ja työpaikat syntyvät yksityisiin palveluihin. 2000 -luvulta lähtien palveluihin on syntynyt yli 330 000 uutta työpaikkaa. Voidaankin todeta, että viime vuosien hyvä työllisyyskehitys on ollut yksityisten palveluyritysten kasvun varassa. Kasvulla on kuitenkin rajansa. Yksityiset palveluyritykset raportoivat osaajapulan haittaavan kasvua. Esimerkiksi tuoreimman mittauksen mukaan edelleen 28 % yrityksistä raportoi osaajapulan olevan iso kasvun este.

Palvelualat työllistävät yli miljoona ihmistä ja tarve on siis kasvava. Suomen talouden ja yksityisten palveluyritysten näkökulmasta on ratkaisevaa, miten tehokkaasti 1.1.2025 käynnistyvät uudet työvoimapalvelut pystyvät ratkomaan liki kahdentuhannen jäsenyrityksen osaajapulaa. Uudistuvat työvoimapalvelut sisältävät itsessään lupauksen paremmasta palvelusta niin työnantajille kuin työnhakijoille sekä kannusteet kunnille työllisyyden kasvattamiseen.

Suomessa on toiminnassa kahdet erilliset työnvälityksen markkinat – yksityiset ja julkiset. Yhä useammin osaajapulan kanssa kamppaileva yksityinen työnantaja kääntyy rekrytointiongelmissaan palvelutarpeita ketterästi ratkovan yksityisen työnvälityksen ammattilaisen eli henkilöstöpalvelualan yrityksen puoleen. Karrikoidusti tämä tarkoittaa, että avoimet työpaikat löytyvät nykyään yksityiseltä työvälityssektorilta ja työttömät työnhakijat julkisesta työvoimapalvelusta. Yksityinen henkilöstöpalvelualan liikevaihto kasvaa vuosi vuodelta ja nämä yritykset vahvistavat rooliaan kuntien elinkeinoelämän yrityskentässä myös veronmaksajina.

Petteri Orpon hallituksen ohjelmaan on kirjattu erinomainen tavoite yksityisen työnvälityksen ja julkisen työvoimapalvelun yhteistyölle muun muassa tietojen vaihdon lisääntymisen mahdollistumisena. Tavoite on tervetullut, koska nykyisellään yhteistyö törmää jatkuvasti tietojärjestelmien hyödyntämistä haittaaviin tietoturva ja tietosuojakysymyksiin. Eräänä “kantona kaskessa” on myös tulkinta siitä, mitä ovat työllistymiseen liittyvät ns. tarpeelliset ja välttämättömät tiedot sekä se, voidaanko näitä tietoja edes työnhakijan omalla suostumuksella luovuttaa yksityiselle palveluntarjoajalle. Hallitusohjelman kirjauksen toimeenpanoa valmistelemaan Työ- ja elinkeinoministeriö on asettanut työryhmän, joka tulee pohtimaan myös ratkaisuja näihin pulmiin.

Jotta hallituksen 100 000 työllisen lisäys saavutetaan, yritykset löytävät kasvun edellyttämät osaajat ja TE2024 sisältämät lupaukset paremmasta palvelusta tulevat lunastetuksi, niin tulee yksityisen ja julkisen työvoimapalvelujen yhteistyön onnistua myös käytännön tasolla. Suomi on liian pieni maa asioiden tekemiseen omissa siiloissa ja jokainen näiden siilojen vuoksi “hukattu” potentiaalinen työllinen murentaa pohjaa Suomen talouden kasvulta ja myös julkisen talouden tasapainottamiselta.