Ulosmarssi, mielenilmaus, työnseisaus… Näitä pehmennettyjä nimityksiä usein käytetään työtaisteluita masinoitaessa työpaikoilla ja kokonaisilla toimialoilla. Ilmeisesti on niin, että ulosmarssiin on helpompi houkutella osallistujia kuin työtaisteluun, puhumattakaan laittomasta työtaistelusta. Nimityksestä huolimatta toimenpiteiden yksinomaisena tarkoituksena on aiheuttaa yrityksille haittaa ja painostaa niitä toimimaan ammattiliiton kulloinkin vaatimalla tavalla.
Viimeisen 10 vuoden aikana Suomessa on tilastoitu 1368 työtaistelua, joista reilusti yli puolet on ollut laittomia. Tilastojen ulkopuolelle jää lisäksi lukuisia lyhyempiä selkkauksia, joita ei syystä tai toisesta huomata ilmoittaa tilastojen pitäjille.
Ruotsin luvut vastaavana ajanjaksona: 56 työtaistelua, joista 7 laitonta.
Mistä suuri lakkojen määrä johtuu? Ammattiliittojen vastaus lakkojen runsaaseen määrään on, että ne pohjimmiltaan johtuvat työnantajista, jotka eivät kuuntele ammattiliittojen vaatimuksia. Jokainen elinkeinoelämästä vähääkään tietävä kuitenkin ymmärtää, että yritysten kilpailukyky ja mahdollisuus työllistää olisi menetetty kokonaan jo aikapäiviä sitten, jos edes osaan vaatimuksista olisi suostuttu. Työnantajalle ei ole siten ole jäänyt muuta keinoa kuin ottaa lakot vastaan ja kärsiä vahingot.
Pelkästään viime vuonna erilaisten työtaistelujen seurauksena menetettiin lähes 400 000 työpäivää, puhumattakaan satoihin miljooniin euroihin kohenneista vahingoista yrityksille. Myös valtio on menettänyt merkittävän määrän verotuloja.
Laittomat työtaistelut ja eläkeikään ehtinyt työrauhajärjestelmä
Milloin työtaistelu on laiton? Vakiintuneesti työtaistelun on katsottu olevan laiton, kun se järjestetään työehtosopimuksen ja siinä sovitun työrauhan voimassa ollessa. Työtaistelu voi toki olla laiton myös sillä perusteella, että siihen ryhdytään ilman työriitalaissa säädettyä ennakkoilmoitusmenettelyä.
Nykyinen lainsäädäntömme mahdollistaa työtaistelun järjestämisen tai siihen osallistumisen käytännössä ilman seuraamuksia.
Miten on mahdollista, että suurin osa Suomen työtaisteluista on laittomia? Syy alhaiseen työtaistelukynnykseen johtuu mitä suurimmassa määrin yli 70 vuotta vanhasta lainsäädännöstämme. Se mahdollistaa työtaistelun järjestämisen tai siihen osallistumisen käytännössä ilman seuraamuksia. Työtaistelun masinoinut ammattiyhdistysliike tuomitaan työtuomioistuimessa mitättömään muutaman tuhannen euron hyvityssakkoon ja siinä kaikki, paitsi yrityksen kannalta. Yritys kärsii vahingot, jotka sen omat työntekijät ja ammattiyhdistysliike ovat sille tahallaan aiheuttaneet.
Suomi on työrauhalainsäädännön suhteen uniikki muiden Pohjoismaiden joukossa. Muualla laittoman lakon järjestäjät ja laittomaan lakkoon osallistuvat voidaan tuomita merkittäviin vahingonkorvauksiin, jos lakko järjestetään työehtosopimuksen voimassa ollessa ja työrauhan vallitessa. Esimerkiksi Ruotsissa lakia muutettiin tähän suuntaan jo 90-luvulla ja lisäksi viime vuonna työntekijän henkilökohtaiselta vahingonkorvausvastuulta poistettiin yläraja kokonaan. Ruotsissa järjestelmä ei myöskään salli poliittisten mielenilmausten järjestämistä työaikana. Suomessa tämäkin on toisin.
Viime vaalikaudella ammattiyhdistyliike järjesti kaksi valtakunnallista mielenosoitusta, joilla protestoitiin maan hallituksen suunnitelmia vastaan muun muassa työllisyyden parantamiseen liittyvistä toimenpiteistä. Työt yrityksissä keskeytyivät kahdeksi päiväksi ja vahingot lankesivat työnantajien maksettavaksi, vaikka protestit oli suunnattu maan hallitusta vastaan. Lasku oli arvioiden mukaan noin 100 miljoonaa euroa per menetetty työpäivä.
Työrauhajärjestelmä on uudistettava pikaisesti – nykyiseen Suomella ei ole varaa
Työrauhan uudistamistarvetta on työnantajien toimesta pidetty esillä vuodesta toiseen, mutta mitään konkreettisia edistysaskelia ei ole saavutettu. Useimmat ammattiliitot tyrmäävät uudistustarpeesta esitetyt aloitteet yksioikoisesti väittämällä työnantajan yrittävän murentaa perustuslaista ja kansainvälisistä sopimuksista johdettua lakko-oikeutta.
Väitän, että aloitteet halutaan ymmärtää tahallaan väärin. Laajaa työtaisteluoikeutta halutaan suojella, koska se ilmeisesti nähdään keinona reagoida ympäröivästä maailmasta kumpuaviin muutosvoimiin. Muutosta työtaistelut eivät kuitenkaan pysäytä, vaan korkeintaan nopeuttavat sitä. Kunnon kahina tarjoaa myös mahdollisuuden rakentaa keinotekoista narratiivia työntekijöiden ja työnantajien vastakkainasettelusta, johon oikeasti yritystasolla tänä päivänä harvoin törmää.
Kysymys ei ole työnantajien halusta kiistää lakko-oikeutta, vaan ainoastaan pelisääntöjen saattamisesta tälle vuosituhannelle.
Uudistamistarve on kuitenkin ilmeinen eikä Suomessa päästä tätä tosiasiaa pakoon. On pakko siirtyä rohkeasti pohjoismaisten verrokkimaiden tasolle. Kysymys ei ole työnantajien halusta kiistää lakko-oikeutta, vaan ainoastaan pelisääntöjen saattamisesta tälle vuosituhannelle.
Valmis kehikko työrauhajärjestelmäksi olisi vaivattomasti ja kevein hallinnollisin kustannuksin siirrettävissä Ruotsista Suomeen. Pitkän yhteisen historian saatossa näin on toimittu ennenkin. Tahallaan aiheutettu vahinko tulee korvata vahingonkärsijälle täysimääräisesti. Sekä lakon järjestäjän että siihen osallistuneen työntekijän tulee olla vastuussa. Jälkimmäisen osalta vastuun ylärajalle voisi etukäteen säätää enimmäismäärän. Samassa yhteydessä poliittisten mielenilmausten ja tukilakkojen järjestäminen työpaikoilla ja työaikana tulee kieltää.
Mitä työtaisteluilla vaaditaan?
Usein työtaisteluilla vastustetaan jotakin yritystoimintaan suunniteltua muutosta tai vaaditaan esimerkiksi lisää rahaa tai muita etuuksia. Toisinaan taistelut liittyvät ammattiliittojen keskinäisiin valtakamppailuihin, jolloin tavoitteena on hankkia lisää jäseniä ja laajentaa työehtosopimuksen soveltamisalaa uusille toimialoille. Tällöin kysymys on valtakamppailusta kahden ammattiliiton välillä ja samaan aikaan ammattiliiton harjoittamasta työehtosopimusshoppailusta, josta virheellisesti syytetään yleensä työnantajaa.
Yhtä tällaista surullista näytelmää käydään paraikaa Suomen Kotidata -nimisessä pienessä jyväskyläläisessä yrityksessä, jota Ammattiliitto Pro on moukaroinut toistuvilla lakoilla jo viime keväästä lähtien. Vaikka yritys on noudattanut ja noudattaa laillisesti Kaupan alan työehtosopimusta, haluaa Pro syrjäyttää sen ja tuoda työpaikalle oman ICT-alan työehtosopimuksensa. Näin siitä huolimatta, että myös työtuomioistuin on ratkaissut asian Kotidatan hyväksi. Pro on ilmoittanut jatkavansa lakkoja, kunnes vaatimuksiin suostutaan, riippumatta siitä mitä yritykselle ja sen työpaikoille tapahtuu. Painetta asiansa eteenpäin saamiseksi Pro on pyrkinyt lisäämään järjestämällä samaan aikaan tukilakkoja teleoperaattoritoimialalla. Kun täysin sivulliset yritykset joutuvat kärsimään järjestöpolitiikan vuoksi, on tilanne kestämätön. Siksi myös Suomessa on vihdoin ryhdyttävä toimiin työrauhasääntelyn uudistamiseksi.
Pysy ajan tasalla palvelualoja ja työmarkkinoita koskevista aiheista, seuraa meitä sosiaalisen median kanavissamme Twitterissä, LinkedInissä, Instagramissa ja Facebookissa sekä liity uutiskirjeemme tilaajaksi.