VN/21764/2024
Työ- ja elinkeinoministeriö
Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt lausuntoja luonnoksesta koskien työ- ja elinkeinoministeriön strategisia painopisteitä, toimialoja ja osaamiskeskittymiä. Palvelualojen työnantajat Palta haluaa lausua asiasta. Palta edustaa noin 2000 yksityistä palvelualan yritystä ja yhteisöä muun muassa logistiikka-, informaatio- ja viestintä-, asiantuntijapalvelu-, hallinto- ja tukipalvelu- sekä viihde- ja virkistystoimialoilla.
Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) antoi 23.7.2024 hallinnonalansa erityistehtäväyhtiöille ja virastoille toimeksiannon laatia ministeriölle yhteisen esityksen siitä, mitkä strategiset painopistealueet, kuten toimialat tai osaamiskeskittymät tulisi jatkossa olla uudistettavan TEM:n hallinnonalan yhteisen tekemisen keskiössä kestävän kasvun sekä uusien teollisten toimialojen ja osaamiskeskittymien aikaansaamiseksi.
Mitä riskejä ja/tai mahdollisuuksia näette siinä, että ministeriö ja sen hallinnonalan toimijat valitsevat selkeitä painopistealueita toiminnan vaikuttavuuden tehostamiseksi?
Lähtökohtaisesti ei voida pitää hyvänä, että valtio pyrkii valitsemaan voittavia toimialoja tai teknologioita. Toki ymmärrettävää on, että elinkeino-, teknologia- ja innovaatiopolitiikan panostukset ovat rajalliset ja niitä joudutaan jossain määrin kohdentamaan, varsinkin jos kyse on esimerkiksi tutkimus- ja kehittämistoiminnan pitkäjänteisistä tavoitteista ja tulevaisuuden teknologioista, joille ei löydy vielä markkinoilta kysyntää ja joille markkinamekanismia ei ole vielä kunnolla muodostunut.
Elinkeinotoiminnan tukemisen ja edistämisen suhteen tulee kuitenkin pystyä toimimaan mahdollisimman toimialaneutraalisti. Tämän tulisi näkyä muun muassa siinä, että erilaisten tuki-instrumenttien tulee soveltua erilaisten toimialojen kehittämistoiminnan logiikkaan. Esimerkiksi palvelualoilla innovaatiotoimintaan liittyy vahvasti organisaation ja palveluprosessien kehittäminen, IT-investoinnit, brändityö ja muun muassa luovien sisältöjen luominen tai niiden hyödyntäminen liiketoiminnassa. Näkemyksemme mukaan näin ei ole nykyisellään, vaan elinkeinopolitiikassa panostukset ovat painottunet kone- ja laiteinvestointeihin, teollisten prosessien, tai uusien materiaalien kehitystyöhön.
Mitkä ovat mielestänne kriittisimmät (esim. kolme) painopistealueet, joihin TEM:n hallinnonalan toimijoiden tulisi erityisesti kohdentaa palvelu- ja rahoitustarjontansa?
TEM-konsernin painopistealueita koskevassa luonnoksessa on otettu pohjaksi valmisteilla oleva teollisuuspoliittinen strategia, jonka päähuomio on linjattu olevan ainoastaan vientiteollisuudessa ja on näin ollen aivan liian suppea pohja TEM:n hallinnonalan strategisille painopisteille, toimialoille ja osaamiskeskittymille. Erikoista on, että luonnoksessa on unohdettu esimerkiksi TEM:n tekeillä oleva kasvuyrittäjyyden ohjelma, matkailustrategia, luovan talouden tiekartta, sekä käynnistyvä luovien alojen kasvustrategiatyö.
Esimerkiksi tuoreessa Britannian teollisuusstrategiassa (Invest 2035: the UK’s modern industrial strategy) on tunnistettu kahdeksan kasvusektoria: advanced manufacturing; clean energy industries; creative industries; defence; digital and technologies; financial services; life sciences; professional and business services. Vaikka Britannia on elinkeinorakenteeltaan ja vahvuuksiltaan erilainen kuin Suomi, siellä elinkeinotoiminta ja kasvumahdollisuudet nähdään paljon laajemmin kuin Suomessa tai varsinkaan valmistelun loppumetreillä olevassa teollisuuspoliittisessa strategiassa.
Palta pitää erityisen tärkeänä luonnoksessa tunnistetuista osaamiskeskittymistä ja kasvualoista datatalouden, sekä digitaalisten palveluiden, tietoturva- ja luottamuspalveluiden, ja ohjelmistoteknologioiden kokonaisuutta. Palveluiden ja erityisesti digitaalisten palveluiden kauppa kasvaa tavarakauppaa nopeammin globaalisti.
Myös asiantuntijapalveluissa Suomi voisi tavoitella myös maailmanmarkkinoilta parempia asemia. Esimerkiksi arkkitehti- ja suunnittelupalveluissa tai taloushallinnon palveluissa Suomella voisi olla paljon tarjottavaa, mutta kyseisiä sektoreita ei olla tunnistettu juuri koskaan Suomessa kasvualoiksi. Kansainvälistyminen onkin tapahtunut yleensä niin, että ulkomainen konserni ostaa suomalaisen yrityksen, koska rahkeita kansainvälistymiseen ja kasvuun ei ole kotimaasta löytynyt.
Suomessa keskeiseksi haasteeksi on tunnistettu heikko tuottavuuskehitys, joka koskee erityisesti palvelualoja. Siten tuottavuuden parantamiseen tähtäävät toimet tulisi mennä läpi TEM toimijoiden, sekä läpi yksityisen ja julkisen sektorin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kotimarkkinayritystenkin on kehitettävä tuottavuuttaan. Tuottavuus paranee, jos tuotoksen arvo kasvaa, tai sama tuotos saadaan aikaan pienemmillä panoksilla. Molemmista on huolehdittava, mutta esimerkiksi organisaation ja prosessien tehokkuuden parantamiseen ei olla juuri keskitytty ja tuki-instrumentit eivät siihen välttämättä edes sovellu.
Puuttuuko ehdotuksesta joitain keskeisiä painopistealueita Suomen osaamisen, vahvuuksien ja globaalin kysynnän näkökulmasta, johon TEM:n hallinnonalan tulisi keskittää tekemisensä huomioituna vallitseva geopoliittinen tilanne?
Kuten mainittu, digitaalisten palveluiden kauppa kasvaa tavarakauppaa nopeammin. Markkina on myös pääosin läntisessä maailmassa. Geopoliittisen tilanteen takia matkailun edistäminen vaatisi myös uusia panostuksia. Emme ole päässeet edes samalle tasolle, missä oltiin ennen koronaa ja Venäjän ylilentokielto kurittaa Suomeen päin tulevaa turismia.
Onko teidän arvionne mukaan tunnistettavissa merkittävää katvealuetta julkisten toimijoiden palvelu- ja rahoitustarjonnassa (suhteessa esimerkiksi kilpailijamaiden vastaavaan tarjontaan)? Jos, niin minkälainen rahoitusinstrumentti tai palvelumuoto puuttuvat?
Palta on tunnistanut useita haasteita, mitä liittyy palvelualojen kehittämistoiminnan ja kasvun tukemiseen julkisilla tuki-instrumenteilla.
Ensinnäkin t&k-avustukset ja nyt hiljattain käyttöönotettu t&k-lisäverovähennys ovat ongelmallisia sen suhteen, mikä katsotaan viralliseksi tutkimus- ja kehittämistoiminnaksi. On mahdollista, että Suomessa tulkitaan liian tiukasti t&k -määritelmää, joka jättää palvelualojen yritysten kehittämistoimet rahoituksen ulkopuolelle. Lisäksi on käynyt ilmi, että verottaja on tulkinnut eri tavalla määritelmää, verrattuna siihen miten sitä tulkitaan Business Finlandissa.
Business Finlandilla on myös t&k -rahoituksessaan vahva vaade kansainvälistymisestä, jotta rahoitusta voidaan myöntää. Tätä pitäisi tarkastella jatkossa myös siitä näkökulmasta, että kotimarkkinoilla toimivat yritykset kohtaavat yhä enemmän kansainvälistä kilpailua digitalisaation myötä. Siten tuottavuuden ja kilpailukyvyn kehittäminen on tärkeää myös yrityksille, jotka eivät heti tähtää kehityshankkeessaan globaaleille markkinoille.
Toiseksi, aineettomien investointien tueksi tulisi luoda uusia kannustimia. Suomella on käytössä instrumentteja ja resursseja tukemaan t&k-toimintaa, mutta se ei sovellu muihin aineettomiin panostuksiin, kuten dataan, tietokantoihin, digitaalisiin ratkaisuihin, tai luoviin sisältöihin. Esimerkiksi Euroopassa on useita maita, jotka soveltavat alempaa verokantaa patenteista ja ipr:stä saataviin tuloihin. Lisäksi joitain maita (kuten Italia, Japani, UK, Australia) on ottanut käyttöön verokannustimia, joilla yritykset saavat veroetua investoidessaan digitaalisiin ratkaisuihin.
Kolmanneksi, liiketoimintansa aineettomaan varallisuuteen perustavilla yrityksillä on usein ohuet taseet ja siksi niiden on vaikeampi saada markkinaehtoista kasvurahoitusta. Aineettoman omaisuuden arvottaminen ja vakuuksien puuttuminen on haasteellista. Olisi tärkeää laatia keskeisten sidosryhmien kanssa periaatteet tekijänoikeuden ja aineettoman pääoman arvottamiseksi, sekä lisätä alan yritysten ja rahoittajien välistä vuoropuhelua.
Viimeiseksi, Business Finlandiin kohdistuneiden innovaatiorahoituksen leikkaukset ovat täysin takaperoisia kasvun, markkinoille viemisen ja kansainvälistymisen edistämisen näkökulmasta. Lisäksi av-tuotantoalan kannalta tärkeästä av-tuotantokannustimesta tulisi saada pysyvä instrumentti, joka ei olisi katkolla jokaisen hallituksen budjettiriihen yhteydessä. Tuotantokannustin on valtiolle käytännössä riskitön, itsensä rahoittava instrumentti, joka synnyttää työtä ja kasvua luovaan talouteen.
Kunnioittavasti,
Tatu Rauhamäki Jari Konttinen
Johtaja, elinkeinopolitiikka Johtava asiantuntija
Palvelualojen työnantajat Palta ry Palvelualojen työnantajat Palta ry
Lisätietoja:
Jari Konttinen
Johtava asiantuntija, Digitalisaatio ja innovaatiot
Elinkeinopolitiikka
