Työaikalain uudistamisen keskeinen tavoite oli saattaa laki 2020-luvulle sekä ajantasaistaa työaikalaki vastaamaan elinkeinorakenteen ja työn tekemisessä tapahtuneita muutoksia. Valitettavasti hallituksen esitys työaikalain uudistamiseksi ei toteuta tätä tavoitetta. Päinvastoin esitys lisää sääntelyä eikä ota huomioon työelämän nopeaa muuttumista ja siitä johtuvia kehitystarpeita.
Työntekijöille on työpaikoilla annettu entistä enemmän vapauksia tehdä töitä paikasta riippumatta. Lisäksi yhä useammin seurataan työn tuloksia eikä kellokorttia; käytännön työelämässä työajan joustotarpeiden merkitys vain kasvaa. Tähän maailmaan työaikalakia koskevan hallituksen esityksen olisi tullut vastata. Esityksessä mennään kuitenkin täysin päinvastaiseen suuntaan, kun työaikalain soveltamisen ja jäykän seurannan piiriin tulee entistä enemmän työntekijöitä. Hyvänä esimerkkinä tästä on etätyö, jonka tekeminen tulee hankaloitumaan.
Esitys heikentää nykytilannetta useimmissa yrityksissä mm. lain soveltamisalan laajentumisen ja työehtosopimuksilla sovittavien asioiden, kuten työajan käsitteen ja varallaolon, supistumisen myötä. Jälkimmäiset muutokset voivat myös vaarantaa yhteiskunnan ja yritysten kannalta kriittisiä toimintoja. Esityksen työaikaan liittyvät joustomahdollisuudet eivät ota huomioon asiakkaiden tarpeita ja odotuksia. Niissä korostuu lähes yksinomaan työn suorittajan näkökulma. Asiakastarpeisiin vastaaminen on kuitenkin elintärkeää yritystoiminnan ja työpaikkojen säilymisen kannalta. Esitettyjen joustojen hyöty näyttää yritysten näkökulmasta marginaaliselta.
Esitystä on perusteltu EU:sta tulevilla muutostarpeilla. Nykyinen työaikalakimme pohjautuu EU:n työaikadirektiiviin, jota ei ole muutettu EU-tasolla. Kyse ei siis ole direktiivimuutosten täytäntöönpanosta. Esitetyt muutokset perustuvat osin yksittäisiin EU-tuomioistuimen oikeustapauksiin, jotka ovat koskeneet muita maita kuin Suomea. Näitä tuomioita, työaikadirektiivin tulkintoja sekä niiden soveltuvuutta Suomen lainsäädäntöön ja soveltamiskäytäntöön ei ole mietitty riittävän perusteellisesti. Riittävästi ei ole myöskään kiinnitetty huomiota siihen, missä määrin muut EU-jäsenvaltiot ovat lainsäädäntöään tuomioiden pohjalta muuttaneet. Muualla työajan joustavan järjestämisen merkitys tuottavuudelle ja kilpailukyvylle on ymmärretty selvästi Suomea paremmin.
Myös ehdotettujen muutosten vaikutusarviointi on ollut valitettavan puutteellista. Esimerkiksi vaikutukset työehtosopimuskenttään samoin kuin arvio yrityksille muutosten johdosta aiheutuvista todellisista kustannuksista puuttuvat kokonaan. On kuitenkin selvää, että esityksen mukaisista muutoksista seuraisi iso joukko käytännön ongelmia, joita ei ole millään tavalla otettu huomioon.
Kansallisen työaikalakimme perusajatus on koko nykyisen työaikadirektiivin voimassaolon ajan ollut se, että työehtosopimuksilla on voitu hakea erilaisia työaikaan liittyviä joustoelementtejä ja antaa myös paikallisen sopimisen mahdollisuuksia yritystasolle. Nyt näitä mahdollisuuksia aiotaan heikentää. Työaikadirektiivi olisi antanut enemmän mahdollisuuksia työajan järjestämiseen.
Lisätietoja:
Minna Etu-Seppälä, työmarkkinapäällikkö, Palvelualojen työnantajat PALTA ry, p. 040 778 0182
Jarkko Ruohoniemi, neuvottelujohtaja, Teknologiateollisuus ry, p. 040 833 9577
Jyrki Hollmén, työmarkkinajohtaja, Kemianteollisuus ry, p. 040 746 3687
Mikko Lehtonen, työmarkkinapäällikkö, Metsäteollisuus ry, p. 040 334 6585
Antti Vaaja, työmarkkina-asiantuntija, Kaupan liitto, p. 040 833 2516