Suomesta ei tule kansainvälisen osaajan ykköskohdemaata ilman asennemuutosta
Teemu Muhonen nosti kirjoituksessaan (HS 23.8.) esiin hallituksen maahanmuuttoon liittyvien säännösten aiheuttamat kielteiset mielikuvat. Hallituksen esitykset maahanmuuton kiristämiseksi eivät ole pohjoismaisittain poikkeuksellisia, mutta Suomelle ne ovat vahingollisia.
Suomi ei voi paukutella henkseleitään kansainvälisten osaajien vetovoimaisena kohdemaana. Tutkimukset osoittavat, että naapurimme koetaan osaajien parissa paljon vetovoimaisempana. Tilastot osoittavat myös, että etenkin erityisosaajia saamme vuosi vuodelta vähemmän.
Hallituksen suunnitelmat työperäisen maahanmuuton tiukennuksiksi ovat jo aiheuttaneet huolia ja poismuuttohaluja täällä asuvissa osaajissa. Yritykset kertovat kansainvälisten rekrytointien vaikeutumisesta ja siitä, että yhä useampi haluaa keskustella Suomen kielteisestä maahanmuuttoilmapiiristä.
Hallituksen ehdotus niin sanotusta kolme kuukauden säännöstä asettaisi maahanmuuttajille lakisääteisiä paineita etsiä uusi työ kolmen kuukauden tai kuuden kuukauden sisällä työsuhteen päättymisestä. Aikaraja on mahdoton muun muassa pitkien rekrytointiprosessien takia.
Talous elpyy aikanaan, mutta Suomen syntyvyys ei ole kasvussa
Toinen ongelma on, että työnantajille säädettäisiin velvollisuus ilmoittaa Maahanmuuttovirastolle, kun työperusteisesti maassa olevan henkilön työsuhde päättyy. Velvollisuus tulee lisäämään yritysten kuluja ja hallinnollista taakkaa sekä vahvistamaan kokemusta hankalasta lupabyrokratiasta.
Esityksessä on toki hyvääkin: ehdotus, jonka mukaan henkilö voisi työskennellä myös määritetyillä työvoimapula-aloilla, eli laajemmin kuin mihin hän on alun perin työperusteisen oleskeluluvan saanut.
Suomen tulisi kuitenkin luopua kokonaan työlupiin nivoutuvasta tarveharkinnasta, jolloin järjestelmää ylläpitäviä julkishallinnon resursseja voitaisiin kohdentaa toisaalle. Peiliin on katsottava myös työnantajien. Suomen vetovoimaa kansainvälisten osaajien kohdemaana heikentävät kokemukset siitä, kuinka vaikeaa ulkomaalaisen on löytää täältä osaamistaan vastaavaa työtä.
Ymmärrettävää on, että ensimmäisen kansainvälisen osaajan palkkaaminen on iso askel ja vaatii työkieleen, perehdytykseen, asenneilmapiirin ja toimintakulttuuriin liittyviä investointeja. Ja kiistattomasti meillä on tehtäviä, joissa kotimaisten kielten osaaminen on välttämätöntä.
Mutta vaikuttaa siltä, että sujuvan kotimaisen kielen osaamiskriteerillä peitellään usein uudenlaiseen työyhteisöjäseneen liittyviä pelkoja ja vältellään muutoksesta aiheutuvaa lisätyötä. Mitä teemme vaatimillamme sujuvilla oleskelulupaprosesseilla, pidemmillä työnhaun suoja-ajoilla ja vetovoimatoimilla kohdemaihin, jos työpaikkojen löytyminen Suomesta on kansainvälisille osaajille liian vaikeaa?
Talous elpyy aikanaan, mutta Suomen syntyvyys ei ole kasvussa. Meillä on tulevaisuudessa työvoimapula, joka näivettää yritysten kasvua ja rapauttaa hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjaa. Siksi yhä useammalta työnantajalta tulisi löytyä rohkeutta palkata se ensimmäinen kansainvälinen osaaja.
Milka Kortet
Johtava asiantuntija, työhön johtava maahanmuutto ja koulutuspolitiikka<
Palvelualojen työnantajat Palta ry
Kirjoitus on julkaistu alunperin Helsingin Sanomissa 28.8.2024
