Pelastaako tekoäly Suomen osaajapulalta?

Monissa yrityksissä on jo käynnissä kokeiluja, joissa selvitetään, miten tekoälysovellutusten avulla voidaan tehostaa työntekoa, paikata työvoimapulaa tai tuottaa entistä osuvampia uusia palveluratkaisuja asiakkaille. Kannustavia käyttökohteita on löydetty myös julkiselta sektorilta ja esimerkiksi automaattisen puheentunnistusjärjestelmän käyttöönotolla on voitu vähentää tekstikäsittelyyn vaativaa henkilöstöresurssia. Tekoälyhurmos kieltämättä näkyy jo työelämässä, mutta keiden työ ja osaaminen on eniten muutoksessa?

Vuosi 2024 on julistettu käännekohdaksi, jossa generatiivisen tekoälyn hyödyntäminen arkipäiväistyy ja sen käyttökohteet laajenevat. Elämme siis keskellä tekoälyhurmosta! Myös tekoälykritiikki tulee yleistymään. Tekoälyä ei nähdä pelkästään mahdollisuutena vaan siihen liitetään monia uhkakuvia, kuten rikollisuutta tai deepfake- eli valevideoiden käyttöä kansalaisten mielipiteisiin vaikuttamisen välineenä. Onkin ymmärrettävää, että on ryhdytty myös puhumaan eettisistä näkökulmista ja säätelyn tarpeellisuudesta.  

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos eli ETLA on ansiokkaasti arvioinut generatiivisen tekoälyn vaikutuksia Suomen työmarkkinoille ja tullut johtopäätökseen, että uusien tekoälyratkaisujen vaikutus osuu erityisesti koulutettujen, korkeamman tulotason ja sosioekonomisen aseman työllisiin sekä ICT-sektorille. Arvion mukaan nyt noin viidesosa suomalaisista työskentelee ammateissa, joiden työtehtävistä vähintään puolet on altistunut generatiiviselle tekoälylle. Määrä on aika vähäinen, kun suhteuttaa sen juuri nyt pinnalla olevaan tekoälyhurmokseen.

Etlan analyysin johtopäätös onkin, että generatiivisen tekoälyn vaikutus Suomen työmarkkinoilla on pikemminkin ihmistyötä täydentävä kuin sitä korvaava. Suoraviivaisesti tuloksia tulkiten, niin lähitulevaisuudessa tekoäly ei tule ratkaisemaan Suomen osaajapulaa. Tekoälyn potentiaali Suomelle on, että se voi lisätä asiantuntijatyön tehokkuutta sekä tuottavuutta. ETLA:n suositus onkin, että kokeilemme ja etsimme työelämässä rohkeasti uusia mahdollisuuksia generatiivisen tekoälyn hyödyntämiseen. 

Tunnustan, että Chat-GPT avustaa minua viikoittain merkittävästi englanninkielen kotitehtävissäni, taustoittaa tekstejäni ja on tuottanut kuvituskuvia PowerPoint – esityksiini. Tekoäly on erityisen oiva apuri tekstien hienosäätöön ja tietomassan tiivistämiseen. Tekoälyn kanssa kikkailu säästää minulta työaikaa ja samalla kehittää kuin varkain tekoälysovellusten käyttöosaamistani. Keskeinen havaintoni on, että tekoäly on kaikessa kiehtovuudessaan kuitenkin edelleen vain työkalu, joka on kuin ihminen ilman älyä. Se siis on näppärä renki, mutta todella epäluotettava ja paikoin jopa hallusinoiva isäntä. Työkäytössäni tekoäly toimii vain, jos itse tarkistan sen tuotoksia sekä uupumatta jaksan opettaa sitä parempaan työskentelyyn prosessin aikana.

Suomen työelämä tuskin ottaa tuottavuusloikkaa, jos meistä jokainen puuhastelee itsenäisesti työssään tekoälyn parissa. Tulokset jäävät näin hyvin sattumanvaraisiksi ja tietoturvariskitkin moninkertaistuvat. Jokaisen yrityksen, julkisen organisaation sekä yhteisön tulisikin laatia omat pelisääntönsä ja politiikkansa generatiivisen tekoälyn hyödyntämiseen. Samalla tulee myös varmistaa, että kokeilurohkeuden lisäksi meillä kaikilla on perusosaamista ja ymmärrystä tekoälyn lainalaisuuksista.

Meidän tulisi myös käydä enemmän keskustelua siitä, miten varmistamme kaikille kansalaisille valmiudet toimia tekoälyn läpäisemässä yhteiskunnassa. Jo demokratian säilyttämisen kannalta on välttämätöntä, että meillä kaikilla on kykyä ymmärtää generatiivisen tekoälyn toimintalogiikkaa ja sen käyttömahdollisuuksia myös negatiivisiin tarkoituksiin. Katri Saarikiven sanoin “Nyt rummutetaan keinoälyn ylivertaisuudesta, mutta toistaiseksi kone on yhtä järjetön kuin ihminenkin”.