Työsuhde vai toimeksiantosuhde? – Epäselvissä tapauksissa työsuhteen olemassaolo arvioidaan kokonaisharkinnalla

Työsopimuslain 1 luvun 1 § muuttuu 1.7.2023 alkaen. Käytännössä kyse on työsopimuslain soveltamisalasäännöksen täsmennyksestä.

Heinäkuun alusta lukien työsuhteen olemassaolo arvioidaan kokonaisharkinnalla, jos työsuhteen tunnusmerkkien tarkastelun perusteella työnsuorittajan asema jää epäselväksi tai tulkinnanvaraiseksi. Kokonaisharkinnassa otetaan huomioon työn tekemisen ehdot, olosuhteet, joissa työtä tehdään, osapuolten tarkoitus oikeussuhteen luonteesta sekä muut osapuolten tosiasialliseen asemaan oikeussuhteessa vaikuttavat seikat.

Mikäli työsuhteen perustunnusmerkkien (joita lainsäädäntömuutoksessa ei muutettu), tarkastelun perusteella kyseessä on työsuhde, kokonaisharkinnalle ei ole tarvetta.

Työsuhteen käsitettä koskeva oikeus- ja soveltamiskäytäntö on vuosikymmenten aikana varsin vakiintunut ja tästä syystä sääntely ja oikeustila on haluttu myös heinäkuun alusta voimaan tulevassa työsopimuslain muutoksessa säilyttää ennallaan. Miksi työsopimuslakia piti muuttaa, jos nyt lähinnä kirjattiin lakiin soveltamiskäytäntö?

Taustalla on Marinin hallituksen esitys kokonaisharkinnan lisäämisestä työsopimuslakiin. Aina rajanveto työsuhteen ja yrittäjänä tehtävän työn välillä ei ole selvää.

Uudistustyö näyttää lähteneen yhteiskunnallisesta keskustelusta ja koska koettiin uusien työnteon muotojen ja työntekemisen tapojen, kuten alustatyön, aiheuttavan haasteita arvioinnille siitä, onko kysymyksessä työsuhde vai yrittäjänä tehtävä työ. Alustatyö, kuten muukin yksinyrittäjyys, voi lisätä toimeentulon vaihtoehtoja, joustavuutta ja vapautta, mutta mahdollisesti myös epävarmuustekijöitä.

Työsopimuslain muutos koskee alustalla tehtävän työn lisäksi kevytyrittäjien, freelancereiden ja muiden itsensä työllistäjien kanssa tehtäviä sopimuksia.

Työntekijäasemasta keskusteltaessa kysymys ei ole vain työn suorittajan eduista ja oikeuksista, vaan myös yritysten tasapuolisista toimintaedellytyksistä. Työn teettäminen työsuhteessa vaatii työnantajan resurssoivan aikaa ja rahaa työn tekemistä koskevien määritteiden  ja velvollisuuksien selvittämiseen ja toteuttamiseen, kun taas toimeksiantosopimuksessa työn suorittaja huolehtii kyseisistä tekijöistä itse.

Työntekosuhteen oikeudellisen luonteen määrittelyä joudutaan tekemään arvioitaessa muun muassa työsopimuslain, työaika- ja vuosilomalain, työturvallisuuslain ja työterveyshuoltolain soveltuvuutta työntekosuhteessa.

Vaikka viime kädessä sääntely ja oikeustila säilyvät ja tuomioistuimet edelleen ratkaisevat yksittäistapauksessa työ- tai toimeksiantosuhteen olemassaolon, työnantajaa lain muutos mahdollisesti auttaa epäselvissä tilanteissa kokonaisharkinnan tekemisessä.

Lisää arvioinnissa huomioon otettavista seikoista löytyy Paltapalvelusta. Paltapalvelu on Paltan jäsenille suunnattu digitaalinen työelämäpalvelu.