VN/15319/2024
Työ- ja elinkeinoministeriölle
Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt Palvelualojen työnantajat Palta ry:ltä lausuntoa koskien valtioneuvoston periaatepäätöstä yrittäjyydestä ja sen päivittämisestä. Palta kiittää mahdollisuudesta lausua asiasta. Palta edustaa noin 2000 yksityistä palvelualan yritystä ja yhteisöä muun muassa logistiikka-, informaatio- ja viestintä-, asiantuntijapalvelu-, hallinto- ja tukipalvelu- sekä viihde- ja virkistystoimialoilla.
Valtioneuvosto on antanut 21.4.2022 päätöksellä valtioneuvoston periaatepäätöksen yrittäjyydestä. Periaatepäätös on hyväksytty 21.3.2024 valtioneuvoston päätöksellä tällä hallituskaudella voimassa olevaksi asiakirjaksi (ohjausasiakirjaksi). Työ- ja elinkeinoministeriö on päättänyt päivittää valtioneuvoston yrittäjyyden periaatepäätöksen hallitusohjelman 2023–2027 mukaiseksi yli hallituskausien, strategisemmaksi asiakirjaksi.
Luonnoksessa todetaan, että Suomi tarvitsee taloutensa uudistamiseen ja yhteiskunnan hyvinvoinnin turvaamiseen elinkeinorakenteen uudistamista. Palta katsoo, että Suomessa ei ole täysin ymmärretty elinkeino-, talous- ja yrittäjyyspolitiikassa jo tapahtunutta elinkeinorakenteen muutosta, jossa Suomesta on tullut palvelutalous kuten muistakin kehittyneistä länsimaista. Seuraukset näkyvät esimerkiksi siinä, että palvelualojen tuottavuuskehitys on jäänyt heikoksi ja aineettomissa investoinneissa häviämme muun muassa Ruotsille ja Yhdysvalloille.
Maailmankaupassa palvelut, erityisesti digitaaliset palvelut kasvavat nopeammin kuin tavaroiden kauppa. Jos Suomi saisi nykyistä suuremman siivun tästä kasvavasta kaupasta, parantaisi se kansantaloutemme tuottavuutta.
Luonnoksessa korostetaan osuvasti, että yrittäjyyden toimintaympäristön on oltava ennustettavaa, vakaata ja kasvuun kannustavaa. Tämä on se viesti, mikä useasti niin yrittäjiltä kuin isompien yritysten johdolta kuulemme. Valitettavasti poliittiset päätökset nykyisenkin hallituksen osalta eivät ole olleet ennustettavia. Esimerkiksi kevään kehysriihessä päätetty ja jo tälle vuodelle toimeenpantava yleisen arvonlisäveron nosto heikentää kuluttajien ostovoimaa ja osuu valitettavan kipeästi myös useisiin palvelualoihin. Tämän lisäksi useita palvelualoja tulee kurittamaan jo hallitusohjelmassa linjattu alennettujen 10 % arvonlisäkannan nosto 14 prosenttiin, joka on näillä näkymin tulossa voimaan ensi vuoden vaihteessa.
Veropolitiikka on yrittäjyyden ja kasvun keskiössä ja tulisi nostaa keskeisempään rooliin elinkeino- ja yrittäjyyspolitiikan kokonaisuudessa ja suuntaviivojen luomisessa.
Luonnoksessa peräänkuulutetaan teollisuuspolitiikan uudistamista ja muun muassa puhtaan siirtymän investointien vauhdittamista. Puhtaan siirtymän tuotteiden ja palvelujen kysynnän arvioidaan jatkavan kasvuaan ja suomalaisilla ratkaisuilla voidaan pienentää ympäristöhaittoja globaalisti. Hiilikädenjälkeä parantavien palveluiden keskeinen ajuri on digitalisaatio ja huomiota on kiinnitettävä yhä enemmän digitaalisen transformaation vauhdittamiseen läpi yrityskentän. Pienemmillä tai alkavilla yrityksillä on myös mahdollisuus toimia osana isojen investointihankkeiden ekosysteemiä. Puhtaampien palvelujen kehittämisen keinoista ja tarvittavista toimenpiteistä voi lukea tarkemmin keväällä julkaistusta palvelualojen ilmastotiekartasta.
Aineettomien investointien lisäämisessä ja esimerkiksi digitalisaatioratkaisujen käyttöönoton vauhdittamisessa on myös uudelleenarvioitava nykyisten tuki-instrumenttien ja yrityskannustimien soveltuvuutta. Esimerkiksi valtion myöntämän t&k-rahoituksen osalta haasteena on, että usein palveluyrityksissä tapahtuvat kehittämistoimenpiteet eivät täytä t&k -määritelmää. Jos yritys esimerkiksi ottaa käyttöönsä toimintaansa merkittävästi tehostavan tai uutta liiketoimintaa luovan ohjelmiston (mitä se ei ole itse kehittänyt), ei tämä ole hankkeena välttämättä t&k –rahoituskelpoinen. Tehokas keino olisi esimerkiksi myöntää lisäverovähennys yrityksille, jotka investoivat digitaaliseen ja puhtaaseen siirtymään.
Valtiovarainministeriön tuottavuuslautakunta on peräänkuuluttanut palvelusektorille kohdistettua t&k -politiikkaa. OECD on puolestaan maaraporteissaan kehottanut Suomea monipuolistamaan innovaatioekosysteemiään. Panostuksia OECD:n mukaan tarvitaan erityisesti kaupan alalle, logistiikkaan ja laajemmin pk-yrityksiin. Innovaatioekosysteemin monipuolistaminen lisäisi järjestelmän resilienssiä kohdata toimialakohtaisia shokkeja, kuten Nokian matkapuhelinliiketoiminnan alasajon kaltaisia vaikutuksia. Luonnoksessa kannatettavaa onkin tavoite, että ”pk-yritysten TKI-intensiteetti kasvaa ja että t&k -toimintaa tekee yhä useampi yritys”.
Valtion yritysrahoituksen ja sen kehittämisen osalta on myös arvioitava sitä, miten yrityksen aineetonta pääomaa (osaaminen, data, tuotemerkit, tekijänoikeudet, design jne.) voitaisiin hyödyntää paremmin lainojen vakuutena. Erityisesti palveluyrityksissä suuri osa yrityksen arvosta on aineettomissa oikeuksissa, joiden tasearvon määrittäminen on hankalaa ja markkinaehtoisen rahoituksen edellytyksenä olevat vakuusarvot ovat pienet.
Luonnoksessa korostetaan, että palvelualat ovat merkittävä osa kansantaloutta ja digitalisaatio ja datan hyödyntäminen lisäävät palvelualojen kehityspotentiaalia merkittävästi. Se tarjoaa myös pienemmille yrityksille mahdollisuuksia kansainvälistymiseen ja skaalautumiseen. Nähtävissä myös on, että ennen kotimarkkinoiden ”suojassa” ollut palvelusektori on yhä enemmän kansainvälisessä kilpailussa.
Etlan tutkimuksen mukaan, palveluiden tuonti ja vienti ovat kasvaneet merkittävästi viimeisen 10 vuoden aikana. Yhä suurempi osa palveluista on tullut alttiiksi kansainväliselle kilpailulle. Viennin lisäämiseen tähtäävät toimenpiteet ovat tärkeitä, mutta samalla on ymmärrettävä, että kotimarkkinoilla toimivien yritysten kasvua, kilpailukykyä ja tuottavuutta tulee edistää. Esimerkiksi Business Finlandin myöntämässä TKI-rahoituksessa ei tulisi olla tiukkoja kriteereitä sen suhteen, että tavoitellaanko jollain hankkeella suoraan vientimarkkinaa.
Osaavan työvoiman saatavuus ja osaamisen vahvistaminen
Luonnoksessa on tunnistettu hyvin osaavan työvoiman saatavuuden ratkaiseva rooli yritysten kasvulle ja kansainvälisten investointien houkuttelevuudelle. Yritysten kasvun esteenä oleva työvoimapula on määrällinen ja laadullinen. On totta, että yritykset tarvitsevat uudenlaista rekrytointiosaamista, mutta samanaikaisesti on välttämätöntä vahvistaa pk-yritysten ymmärrystä osaamisen strategisesta luonteesta ja jo yrityksissä olevan henkilöstön osaamisen kehittämisen välttämättömyydestä. Monet yritysten kokemat rekrytointiongelmat ovat ratkaistavissa tuottavuutta lisäävän työn uudelleen muotoilun, suunnitelmallisen urakierron sekä rinnalle rekrytointien avulla. Vain tätä kautta on löydettävissä ratkaisuja työvoiman kohtaannon ongelmiin.
Luonnoksessa on korostettu työelämää palvelevan korkeakoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen roolia, lisä- ja täydennyskoulutustyyppisen koulutustarjonnan vahvistamista sekä jatkuvan oppimisen merkitystä työvoimapulan ratkaisemisessa. Onkin ristiriitaista, että saman aikaisesti hallitus on voimallisesti ohjaamassa koulutuksen rahoitusta nuorisoikäluokkien ja vailla tutkintoa olevien kouluttamiseen. Myös ehdotettu ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmän henkilöstökoulutuksen osuuden lakkauttaminen on tämän periaatepäätöksen kanssa ristiriitainen – erityisesti kun tämä rahoitus on toiminut pienten yritysten osaamisen kehittämisen kannusteena.
Työvoimapula ja Suomen tavoittelema osaamistason nosto ei ratkea vain nuorisoikäluokkia kouluttamalla vaan tarvitaan aidosti kannusteita myös työelämässä olevien osaamisen kehittämiseen. Niukkenevien resurssien aikana hallituksen linjaus on ymmärrettävä, mutta samalla ehdotetut toimet ovat varsin kovia. Esimerkiksi ammatillisen koulutuksen järjestäjät ovat jo nyt indikoineet, ettei yrityksissä jo olevan henkilöstön kouluttamiseen jatkossa ole kannusteita tai resursseja. Palta kehottaakin valtioneuvostoa vielä tarkastelemaan kriittisesti vireillä olevia koulutusjärjestelmän rahoitusuudistushankkeita tämän periaatepäätöksen osaamisen kehittämiseen asetettujen tavoitteiden näkökulmasta.
Kansainvälinen rekrytointi ja sen tavoitteet
Periaatepäätöksessä on linjattu tavoitteeksi, että suomalaiset yritykset koosta ja sijainnista riippumatta osaavat ja uskaltavat rekrytoida tarvitsemaansa osaamista myös ulkomailta. Palta korostaa, että kansainvälisten rekrytointien lupaprosessien sujuvuutta ja ennakoitavuutta tulee edelleen kehittää sekä nopeuttaa digitalisen asioinnin avulla maahan asettautumisen palveluja (vero, digi- ja väestörekisterikeskus, poliisi ja pankki). Lisäksi on välttämätöntä varmistaa, että mukana muuttavien perheiden palvelupolkua (varhaiskasvatus, koulutuspolut sekä puolison työllistyminen) kehitetään yritysten rekrytoinnin tueksi. Kaksi keskeistä haastetta yrityksillä kansainvälisiin rekrytointeihin liittyen ovat ensimmäisen kansainvälisen osaajan palkkaamisen “henkinen kynnys” ja kansainväliseen rekrytointiin liittyvän “lupabyrokratian pelote”. Näitä molempia on mahdollista poistaa tarjoamalla yrityksille helposti saatavia yhdenluukun neuvontapalveluja. Valitettavasti tällä hetkellä tarjolla olevat valtion kansainvälisen rekrytoinnin neuvontapalvelut (Work in finland tai kaupunkien Talent Boost hankkeet) ovat päällekkäisiä, hajallaan ja yritysten vaikeasti löydettävissä.
Julkisten hankintojen kehittäminen ja sen tavoitteet
Palta on huolissaan julkisten hankintojen kilpailuttamisen edelleen vähenemisestä TE2024 uudistuksen myötä. Vuoden vaihteessa työvoimapalvelut siirtyvät kuntien vastuulle ja jo nyt on näköpiirissä linjauksia, joiden mukaisesti jatkossa aiemmin yksityisiltä ostetut koulutuspalvelut (esimerkiksi koto- tai rekry-koulutukset) tullaan hankkimaan kuntien omistamilta ammatillisen koulutuksen järjestäjiltä joko suoraan tai inhouse-hankintana. Tämä trendi tulee romuttamaan tehokkaasti toimineen yksityisen henkilöstöalan yritysten palveluverkoston sekä vähentämään yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyötä työvoimapalvelujen toteuttamisessa. Kilpailutuksen poistaminen ei tule lisäämään työvoimapalvelujen tehokkuutta, palvelujen laatua tai karsimaan kustannuksia vaan on lähinnä keino turvata ja ylläpitää kuntaomisteisten oppilaitosten toimintaa, vaikka väestöpohja alueella edellyttäisi voimakkaitakin oppilaitostoiminnan uudelleen järjestelytoimia. Näköpiirissä oleva julkisen ja yksityisen työvälityksen yhteistyön supistuminen on myös hallitusohjelmassa linjausten vastaista.
Palta myös kiinnittää huomiota alati yleistyvien julkisten suurhankintojen ongelmallisuuteen. Monet julkiset rakennushankinnat toteutetaan suurhankintojen kriteeristöjä noudattaen ja ongelmana tällöin on, että toteutuksen vaatimukset valutetaan automaattisesti kaikkiin hankintoihin riippumatta niiden koosta tai kohteesta. Esimerkiksi teknisen suunnittelun pk-yrityksillä ei ole mahdollisuutta osallistua suurhankintojen piirissä oleviin kilpailutuksiin, koska tarjouspyynnön kriteerit (osaajien pätevyydet, toteutuksen aikaiset arvioinnit, dokumentoinnit, sertifikaatit jne.) on mitoitettu ylimmän vaatimustason mukaan, vaikka hanke ei itsessään tätä edellyttäisi. Käytännössä tämä tarkoittaa, esimerkiksi, että pienen haja-asutusalueen 200 metrin pyörätieosuudella noudatetaan samoja suurhankinnan kriteerejä, jotka ovat käytössä kaupunkien keskustojen kävelykatuosuuksilla tai siltaurakoinnissa. Suurhankinnat ovatkin muodostuneet jo isoksi alalle tulon esteeksi esimerkiksi teknisen suunnittelun pienille yrityksille.
Yritysten hallinnollinen taakka
Paltan kannattaa yritysten hallinnollisen taakan keventämistä, normin purkua ja sääntelyn sujuvoittamista. Säädösympäristö on vain monimutkaistumassa, esimerkkinä EU:n kasvava digitalisaatioon ja dataan liittyvän sääntelyn lisääntyminen. Palvelualojen yrityksillä henkilötietojen käyttö on usein keskeinen osa liiketoimintaa ja monilla yrityksillä on vaikeuksia tulkita ja soveltaa esimerkiksi jo usean vuoden käytössä ollut tietosuoja-asetusta.
Julkisen hallinnon digitaalisten asiointipalvelujen tulee myös toimia asiakaslähtöisesti yrityksille. Suurin osa yrityksistä haluaa hoitaa viranomaisvelvoitteensa sähköisesti, ilman käyntiasiointia tai dokumenttien lähettelyä postitse. Tällä hetkellä Suomi ei kuitenkaan kykene täyttämään edes lainsäädännöllisiä velvoitteita yrityksille ja yhteisöille sähköisten palveluiden tarjoamisen suhteen. Valtiovarainministeriön arvioinnin perusteella jopa 62 prosenttia valtionhallinnon eri asiointipalveluista ei täytä nykylainsäädännön vaatimuksia. Kuntahallinnon osalta luku on 46 prosenttia.
Työ- ja elinkeinoministeriön tulisi ottaa vahvempi rooli yritysten asiointipalvelujen digitalisoimiseksi. Ei myöskään ole syytä tyytyä lainsäädännöllisen minimin toteuttamiseen, vaan tavoitteeksi on asetettava pitkälle viety automaatio ja tietorajapintojen tehokas hyödyntäminen.
Kunnioittavasti
Tatu Rauhamäki Jari Konttinen
Johtaja, elinkeinopolitiikka Johtava asiantuntija
Palvelualojen työnantajat Palta ry Palvelualojen työnantajat Palta ry
Milka Kortet
Johtava asiantuntija
Palvelualojen työnantajat Palta ry