Suomi on palvelutalous. Yksityisen sektorin tuottamasta arvonlisästä reilut 60 prosenttia syntyy palveluissa. Loppu muodostuu teollisuudessa, rakentamisessa ja alkutuotannossa. Yksityisen sektorin arvonlisä oli yhteensä 166 miljardia euroa vuonna 2018, mikä vastaa neljää viidesosaa koko taloudesta.
Asia ilmenee tilastoista, joilla taloutta seurataan.
Tarinan juoni on monille tuttu. Alkutuotannosta siirryttiin teollisuuteen ja sittemmin edelleen palveluihin. Koska nykyinen tilastojärjestelmä on saanut alkunsa edellisellä vuosisadalla, valmistavan teollisuuden kulta-aikana, palveluiden tilastoinnissa on paljon kehitettävää.
Tilastoilla eli talouden seurannan mittaristolla on merkitystä. Ilman ajantasaisia tilastotietoja ymmärryksemme talouden toiminnasta ja sen rakenteista jää vajavaiseksi. Pahimmillaan voi syntyä jopa virheellisiä mielikuvia. Saamamme tieto sekä käytetyt mittarit ohjaavat myös julkista keskustelua ja päätöksentekoa. Tilastotietoa tarvitsevat niin poliitikot ja viranomaiset kuin yritykset ja kotitaloudetkin.
Tilastotietoa tarvitaan talouden nykytilanteen ymmärtämisen lisäksi myös tulevaisuuden suunnitteluun.
Käytännössä palveluiden tilastoinnin puutteet näyttäytyvät esimerkiksi palvelutuotannon karkeampana luokitteluna ja ylipäänsä suppeampana tietosisältönä. Samalla aiheutuu epätarkkuutta palvelualojen ja koko talouden indikaattoreihin.
Yksi esimerkki on palveluviennin tilastointi. Suomen viennin kasvusta 2000-luvulla noin kaksi kolmasosaa on tullut palveluista. Samalla viennin pohja on laajentunut, jalostusarvo ja kotimaisuusaste ovat nousseet. Korkean osaamisen palvelut ovat nykyään merkittävä osa vientiä. Suurin yksittäinen palveluviennin erä ovat erilaiset ICT-palvelut. Vuoden 2019 ensimmäisen kuuden kuukauden aikana ICT-palveluja vietiin yhteensä viidellä miljardilla eurolla, mikä vastaa 11 prosenttia Suomen koko bruttoviennistä. Perinteisempää palveluvientiä edustaa puolestaan esimerkiksi matkailu, joka paisutti vientiä vuoden 2019 alkupuoliskolla puolellatoista miljardilla eurolla.
Vanhan sanonnan mukaan Suomesta ei kannata viedä mitään hevosta pienempää. On aika purkaa tämäkin myytti ja tarkentaa tietoa siitä, mitä todellisuudessa viemme maailmalle. Koska palveluita ja palveluvientiä ei tilastoida läheskään samalla tarkkuudella kuin tavarakauppaa, palveluviennin erien sisältö on lavea ja ymmärrys ilmiöstä yleisesti vaillinainen. Talouden seurannassa käytettävät tilastot eivät ole pysyneet muuttuvan maailman vauhdissa.
On suhteellisen helppoa pitää kirjaa suurten metalliesineiden valtionrajojen ylityksistä. Yhtä lailla vienniksi luettavan palveluiden ulkomaankaupan tilastointi on sen sijaan vaikeampaa. Palvelut ovat aineettomia ja esimerkiksi digitaalisia palveluita tarjotaan verkossa suoraan eri puolille maailmaa.
Osin mittaamishaasteista johtuen myös palvelutoimialojen tuottavuuden tarkasteluun liittyy huomattavaa epävarmuutta. Työmarkkinajärjestöjen käymissä työehtosopimusneuvotteluissa työn tuottavuus herättää erityistä mielenkiintoa.
Kehitystäkin on toki tapahtunut. Tilastokeskus aloitti maaliskuussa 2019 palveluiden volyymi-indeksien julkaisemisen, jonka myötä palvelutuotannon laajuudesta eri toimialoilla on vihdoin saatavilla hintojen vaikutuksesta puhdistettua ajantasaisempaa tietoa. Vertailun vuoksi teollisuustuotannon volyymiä on tilastoitu vuodesta 1948 alkaen.
Kyse on kuitenkin yksittäisiä tilastoja laajemmasta ilmiöstä. Talouden rakenteiden muuttuessa myös sen seurantajärjestelmien on kehityttävä. Asia on erityisen ajankohtainen nyt, kun palvelut kehittyvät voimakkaasti ja alalle syntyy uusia liiketoimintamalleja, jotka haastavat sekä vanhat tilastolliset luokitukset että perinteiset tiedonkeruumenetelmät ja vienninedistämisstrategiat.
Kansainväliset palvelumarkkinat tarjoavat valtavan potentiaalin suomalaiselle osaamiselle olipa kyse sitten liike-elämän suunnittelu- ja asiantuntijapalveluista, erilaisista digitaalisista ratkaisuista tai tieto- ja viestintäteknologisista palveluista.
Käytännössä virallisten ja säännönmukaisten taloustilastojen tuottamisesta vastaa Tilastokeskus, jonka haasteita ovat resurssien rajallisuus ja olemassa olevien tilastojen karsimisen vaikeus. Sekä priorisoinnissa että resursoinnissa pystytään kuitenkin parantamaan. Talouden palveluvaltaistumisen myötä palvelutalouden kuvaamisen tärkeys tunnistetaan yhä laajemmin.
Tilastostandardien päivitys ja tietolähteiden kehittäminen ovat hitaita prosesseja. Suomella on kuitenkin kaikki edellytykset kiriä palvelualojen tilastoinnissa ja toimia jopa kansainvälisenä edelläkävijänä.
Yksityiset palvelut kattavat yli puolet Suomen bruttokansantuotteesta. Yksityisen sektorin työllisistä yli 60 prosenttia työskentelee palvelualoilla.
Jos haluamme ymmärtää taloutta, meidän on ymmärrettävä palveluita, ja siihen tarvitaan tilastoja. Palvelujen tilastoinnin tulee vastata palvelualojen merkitystä Suomelle.
Artikkeli on julkaistu alun perin Talouselämässä 25.10.2019.
Kirjoittajat:
Martti Pykäri, pääekonomisti, Palvelualojen työnantajat Palta ry
Olli Toivanen, ekonomisti, Palvelualojen ammattiliitto PAM ry