Vienti kaipaa monipuolistamista

Usein sanotaan, että Suomi elää viennistä, mutta samassa yhteydessä todetaan, että vienti on liian harvojen yritysten harteilla. Viennin edistäminen sisältyy oikeutetusti myös uuden hallituksen ohjelmaan eri tavoilla. Perjantaina julkaistussa hallitusohjelmassa todetaan, että ”halli­tuksen tavoitteena on kasvuhakuisten, työllistävien ja vientiin tähtäävien yritysten määrän kasvu sekä teollisten työpaikkojen säilyminen Suomessa.”

Hallitusohjelmaa lukiessa teollisuus ja erityisesti vientiteollisuuden mahdollisuudet nousevat usein esille. Vientiteollisuuspainotusten lisäksi hallitusohjelmassa kirjataan kuitenkin myös: ”Vahvistetaan palvelutalouden kasvuedellytyksiä ja monipuolistetaan viennin rakenteita”. Kirjaus tulee ottaa vakavasti.

Palvelutalouden kasvuedellytyksiä on syytä pohtia tarkemmin, sillä digitaalisten ratkaisujen myötä palvelut kansainvälistyvät kovaa vauhtia. Siten palveluliiketoimintojen jatkuva kehittäminen kotimaassakin on tärkeää, jos haluamme kilpailla kansainvälisten yritysten kanssa markkinoista, niin Suomessa kuin maailmalla.

Palveluvienti on usein vaikeasti ymmärrettävä ja mitattava käsite. Yksinkertaisesti kyse on siitä, että joku Suomen ulkopuolella maksaa Suomessa tuotetusta tai kehitetystä palvelusta. Suomalaisten peliyritysten tai tv-sarjojen saamat rojaltitulot ovat palveluvientiä. Palveluvientiä on myös erilaisten asiantuntija- tai digipalveluiden myynti ulkomaille – tässä on myös paljon mahdollisuuksia puhtaan siirtymän markkinoilla. Samoin Suomeen tulevat kuljetukset, sekä matkailijoiden käyttämät eurot lasketaan palveluvientiin.   

Elinkeinorakenteen muutosta ei useinkaan muisteta, kun elinkeino- tai vientipolitiikkaa tehdään.  Yksityiset palvelualat synnyttävät yli 40 prosenttia BKT:stä, kun vielä 80-luvulla osuus oli 25 prosenttia. Uudet työpaikat ja yritykset syntyvät palvelualoille ja kasvavissa määrin myös vienti. Ilmiö on globaali ja palveluiden ulkomaankauppa on kasvanut 2000-luvulla ja erityisesti finanssikriisin jälkeisinä vuosina tavarakauppaa nopeammin.

Suomen palveluvientiä – johon myös Suomeen päin kohdistuva matkailu lasketaan – on hidastanut pandemian jälkeinen matkailun tasopudotus. Matkailutulojen suhde BKT:hen on Ruotsissa ja Tanskassa palautunut kutakuinkin pandemiaa edeltäneelle tasolle. Suomessa, jossa matkailutulojen suhteellinen määrä on aiemminkin ollut vähäisempi, se on lähes puolittunut.

Lähtökohtaisesti hallitusohjelma antaa hyvät mahdollisuudet ja työkalut viennin monipuolistamiselle. Kasvavat tutkimus- ja kehittämispanostukset, sekä toimenpiteet digitalisaation edistämisen osalta luovat yrityksille uusia kannustimia. Kannustimien toimivuutta ja osuvuutta on kuitenkin mietittävä vielä tarkkaan palveluyritysten näkökulmasta.