Huhtikuun alun vaaleihin on tällä viikolla parisataa päivää. Puolueet hiovat vaaliohjelmiaan ja etujärjestöt rasvaavat lobbauskoneitaan. Vielä ilmassa ei ole suurta urheilujuhlan tuntua, vaikka jokainen kannatusmittaus julistaakin jo mitaleille tulijoita ja pistesijoille jääviä.
Huhtikuun alun vaaleihin on tällä viikolla parisataa päivää. Puolueet hiovat vaaliohjelmiaan ja etujärjestöt rasvaavat lobbauskoneitaan. Vielä ilmassa ei ole suurta urheilujuhlan tuntua, vaikka jokainen kannatusmittaus julistaakin jo mitaleille tulijoita ja pistesijoille jääviä.
Vaikka kahdessasadassa päivässä ehtiikin tapahtua paljon, niin jo nyt on helppo tunnistaa aihealueita, joista vaalien lähestyessä tullaan ainakin keskustelemaan runsaasti.
Ensimmäinen on sähkö. Sen hinta tulee tuntumaan talven aikana niin kuluttajien kuin yritystenkin kukkarossa ennennäkemättömällä tavalla. Ankarimmillaan Suomessa joudutaan toteuttamaan sähkönsäännöstelyä ensimmäistä kertaa sitten 1970-luvun.
Toinen aihealue on sote. Soteuudistus tulee osaksi meidän jokaisen arkea, kun sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisvastuu vuodenvaihteessa siirtyy 21 hyvinvointialueelle. Olemme jo kuulleet, että rahoitusvaje on melkoinen, eikä uudistus näytä mitenkään täyttävän sille aikanaan asetettuja tavoitteita.
Kolmas aihealue on sota. Venäjän brutaali hyökkäyssota ja sen seuraukset leimaavat vielä monia politiikan osa-alueita vuosikausia – ellei vuosikymmeniä – niin Suomessa, Euroopassa kuin koko maailmassa.
Sota ja sote ovat varmasti perustellusti vaalien kuumia aiheita. Samoin toki sähkön hintakin, vaikka se onneksi näyttää tällä hetkellä jäävän ainakin pahimpien hintapiikkien osalta väliaikaiseksi ongelmaksi ja on siten nykyisen hallituksen korjattavissa, jos vain tahtoa löytyy.
Huoleni onkin enemmän se, valtaavatko nämä kolme aihetta täysin vaalien ilmatilan ja imevätkö ne kaiken hapen ympäriltään. Kuinka paljon puolueet ja niiden johtavat poliitikot uskaltavat esimerkiksi keskittyä laajoihin ja monimutkaisiin rakenteelllisiin uudistuksiin, joita Suomen talouden kuntoon laittaminen ja uuden kasvun edellytysten luominen vaatisivat?
Kuinka paljon puolueet ja niiden johtavat poliitikot uskaltavat esimerkiksi keskittyä laajoihin ja monimutkaisiin rakenteelllisiin uudistuksiin?
Esimerkiksi Paltan jäsenyritykset nostivat kevään kyselyssämme seuraavan hallituskauden tärkeimmäksi painopisteeksi työvoiman saatavuuteen ja osaamiseen panostamisen, sillä työvoimapula on merkittävin kasvun este yli miljoona ihmistä Suomessa työllistäville yksityisille palveluille.
Uskalletaanko vaaleissa nostaa esiin niitä monia vaikeitakin ratkaisuja, joita niin työllisyysasteen nostaminen kuin työvoiman tarjonnan lisääminen oikeasti vaatisivat, vai ohittavatko ns. helpommat ja populaarimmat asiat nämä Suomen tulevaisuuden kannalta ratkaisevan tärkeät teemat? Toivottavasti seuraavat kaksisataa päivää osoittavat huoleni turhaksi.
Me Paltassa haluamme yhdessä päättäjien kanssa etsiä ratkaisuja kasvuun, ja julkaisemme tavoitteemme seuraavalle hallituskaudelle ensi kuun alussa. Suomi on monessa maailman huippua, mutta pystymme vielä parempaan. Tässä palvelusektori on keskeisessä roolissa.